Eight faith

Yllättävän vähän tietoa löytyy googlaamalla hedelmällisyystestin. En millään tahdo muistaa kuinka tuon testin löysin, mutta meni tilaukseen viime keskiviikkoiltana. Pettymys oli suuri kun paketti ei saapunutkaan perjantaina, vaikka toimituksen piti olla 1-2 päivää. Ens kierrossa sitten pääsen kokeilemaan. Hih, pieneksi lohdutukseksi tilasin läjän ovistikkuja.

Suora lainaus raskauskeijun sivulta: "Raskauskeijun hedelmällisyystestillä näet mahdollisuutesi tulla raskaaksi alkavassa kierrossa.Tee testi heti kierron alussa ja näe todennäköisyys tulla raskaaksi. Hedelmällisyystesti kertoo sinulle oletko hedelmällinen vai onko mahdollisesti esimerkiksi vaihdevuotesi jo alkaneet. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä kärsivä voi saada testillä myös positiivisen tuloksen. Tarkkaan testaukseen tarvitset molemmat paketin testit jotka tulee tehdä saman kierron aikana."

23-vuotiaana mulla ei pitäisi olla vaihdevuodet alkaneet, (:D) mutta kaipa minäkin voin tämän kerran kokeilla! Kiva jos tällä kotitestillä voisi monirakkulaoireyhtymän saada selville. Paketissa luki "testausiäksi" noin 30 vuotta.

"Testin negatiivinen tulos (yksi viiva) tarkoittaa hyvää mahdollisuutta tulla raskaaksi. Testin positiivinen tulos (kaksi viivaa) tarkoittaa mahdollisesti alkaneita vaihdevuosia. Mikäli tulos on ensimmäisessä testissä positiivinen, tulee se varmentaa ehdottomasti toisella testillä saman kierron aikana." Varsinaisesti testi on mitä ilmeisemmin tarkoitettu jo vaihdevuosia lähestyville lapsia yrittäville. Mitä jos saan testistä positiivisen tuloksen? Jos olenkin nyt ja aina ollutkin hedelmätön.

Löysin myös kotitestejä miehille. Mun mies ei varmaan suostuisi sellaista tekemään. Saa nähdä jos joskus kuitenkin sellaisenkin tilaan. Hintaa nuilla testeillä on vaan reilusti enemmän kuin naisten hedelmällisyyttä testaavilla. 5€ maksoi siis tämä uusin tilaukseni! (Plus tietty ovistikut siihen)
Olen pyöritellyt päässäni ajatusta siitä, että olenkin täysin hedelmätön. Mies ei ikinä jättäisi minua sen takia, vaikka lapsia haluaisikin. Olen osittain hyväksynyt sen, että meille ei tule lasta. Toki tässä ei olla missään testeissäkään vielä käyty.

Kappas, paketti saapui alkuviikosta kotiin. Pääsee vapun jälkeen tikuttelemaan ovista moneen kuukauteen :)


-C

Level seven

Ärsyttää. Mitä elämässä oikeastaan on? Odottamista, tosin aivan vääränlaista sellaista. Odotan, odotan ja odotan. Päällimmäisenä tulee mieleen kesälomat. Niitä odotetaan koko vuosi, ja loman loputtua aletaan jo odottaa seuraavaa lomaa. Huoh. Yritän itse olla täsmällinen, ainoa joka joutuu mua odottamaan on mies. Ja vain silloin kun pääsen töistä. Mutta sekin on ihan oma valinta, että haluaa tulla mut hakemaan joka päivä.
Taas ärsytyksen ärsytys. Ystäväni jolla on muutaman kuukauden ikäinen vauva, ottaa päähän Niin paljon.  Aina saa odottaa. Kyse ei kuitenkaan ole vauvasta, joka on hyvin helppo. Hänen elämänrytminsä on vain niin väärä. Istun nyt itse sohvalla vapaapäivänä. Harvoin teen näin. Anyway, olin aamusta kymmenen aikaan käymässä äidilläni. Lähetin ystävälle viestiä puoli 11 aikaan. Eikö normaalit lapsiperheet ole tähän aikaan olleet jo monta tuntia hereillä? Ei vastausta. Yks viesti tuli kahdentoista aikaan perille. Oltiin sovittu että menen matkanvarrella käymään kahvilla ennenkuin tulisin kotiin siivoamaan.  Pistin viestin takaisin, että kohta tuun. Kaksi (2!!!) tuntia myöhemmin kello kaks, yritin vielä soittaa, ei vastausta. Siis mitä tää odottaminen on? Minunlaiselle ihmiselle tuskaa! Jep ja puhelu puol kolmen aikaan "joo taisin nukahtaa" ihan yks ja sama. Mä tulin jo kotiin. Yleensäkin meidän tapaamiset venyy jollain kolmella tunnilla, eikä muuten johdu minusta.
Huhhu pikkuhiljaa tää ärsytys laskee. Kohta hinkkaan koko asunnon putipuhtaaksi. Mieskin on töissä vielä kolmisen tuntia.

Oma rauha on mukavaa, silloin tällöin. Haluan herätä ajoissa aamulla ja saada jotain aikaiseksi ennen kello kuutta. Siihen aikaan on mukavampi syödä lounas, käydä ehkä kaupoilla, tulla kotiin ja alkaa rauhoittua. Nukkumaan mennään puolenyön aikaan, mutta tää rauhoittuminen on mukavampi aloittaa ajoissa. Ystäväni saattaa kahdeksan aikaan laittaa viestiä että voisi tulla kylään. Viipyvät sitten beben kanssa ainakin kymmeneen asti. Eikö pienet lapset olisi hyvä opettaa ajoissa nukkumaan? Ala-asteella mennään ennen yhdeksää nukkumaan? En tiedä koska ei ole omakohtaista kokemusta lapsista. Tää on vaan mun käsitys. Kuuluuko kaksi kuukautta vanhan lapsen herätä vasta kahdelta päivällä? Jos minulla se lapsi olisi, heräisin takuuvarmasti aamusta, en päivästä. Tietenkin vauvan nukkuessa voi ottaa päiväunet. Jonkinlainen rytmi elämään kuitenkin kannattaisi saada järjestettyä.

Tänään kp 24 :) Eli sieltä menkat taas alkavat 2-4 päivän päästä. En elättele mitään toiveita, vaikka läheisyyttä on ollut tässä kierrossa enemmän kuin ikinä. Saa muhia ajatus vauvasta vielä ainakin kesään asti. Sitten vasta keskustelemme aikuisten oikeasti tutkimuksiin hakeutumisesta. Onko tässä todella vielä kiire? Odotanko odotusta? Kyllä. Haaveilen isosta pallomasusta ja sen asukista.

Odotetaan kesää. Odotetaan raskaaksi tulemista ja sen tuomaa odotusta. Just nyt tuli parempi mieli, ja en mitään muuta odota, kun että mies tulisi töistä kotiin. <3


-C

Text six

"Jos minä oikein alan lasta haluamaan eiköhän se sieltä tule" Ihana mies totesi näin muutama viikko sitten.  Eikö hän aikaisemmin siis halunnut vai miksi ei olla onnistuttu? Täytyy uskoa pikkuisen että toivon avulla toinen saisi alkunsa :)

Mukava riita pikkujutuista saatiin miehen kanssa aikaiseksi muutama päivä sitten. Teki mieli lähteä kävelemään. Mutta mihin sitä menisi? Sain senkin todeta ettei mulla olisi paikkaa mihin karata, jos jotain vakavampaakin riitaa tulisi. Äidin sohvalle, jippii.
Tuntuu etten aikoihin ole stressannut. Kroppakin on ihme off-tilassa. Jokainen päivä tuntuu samanlaiselta; herätys, töihin, kauppaan, kotiin, telkkari, nukkumaan. Tuntuu turhauttavalta kun tulevaisuudessa ei näy tällä hetkellä mitään odottamisen arvoista. Jos sais perseen ylös penkistä ja lähtis ulkoilemaan.

Taistelua, taistelua. Tappelua miehen kanssa jokainen päivä kuukauden ajan. En usko että riitely johtaa mihinkään suurempaan, kuten eroamiseen, mutta riipaiseehan tää sisältä. Kirjoitan tekstiä tänne osissa, eli kun tulee sellainen fiilis että täytyy avata sydäntä, teen sen. Hassua nähdä tässäkin hieman ylempänä ajatteluni, ettei stressiä ole.. Haha, eipä yhtään.
En osaa oikeen koota ajatuksia selkeiksi. Raivostun kotona pienistä jutuista, ja aina miehelle. Jos olen sopinut ystävän kanssa että nähdään ja hän joutuu perumaan, tottakai harmittaa. Kenelle suutun? Miehelle. Hän joutuu ottamaan vastaan kaikki pettymyksen tunteet. Kysyinkin mieheltä miten hän jaksaa mua. "Kyllä sä suurimman osan ajasta olet ihana" aww.

Kohti uusia pettymyksiä. Paljon vietetään aikaa lapsellisten ystävien kanssa. Siis lapsellisten. Mies uskaltaa pitää sylissään kaksi viikkoa vanhaa pikkuruista. Otin kuvan. Vauva istui kuin nenä päähän. Ihmeellinen kierto (vain 17 päivää) ei ollutkaan muuta kuin häiriö elimistössä. Seuraava tuli ja meni, olisko ollut kp27 kun menkat alkoi. Se siitä. En aio enää kiertopäiviä laskea, en osta enää ainuttakaan ovistikkua. Seksiäkin on ollut ehkä vain kerran viikossa. Ilman että mitään ollaan puhuttu, on kaikki stressaava vauvantekohommeli jäissä. Mun ajatukset ei ole muuttuneet mihinkään, en toivo mitään enempää kuin omaa lasta. Mutta. Ehkä olisi parempi keskittyä ensin korjaamaan parisuhde kuntoon. Tähän tarvitaan kuitenkin kaksi. <3


-C

Picture five

Lapsettomuus.  Se taitaa olla asia, joita monet eivät lainkaan ymmärrä. Lapsettomuudesta ei puhuta kovaan ääneen kailottaen. En itseasiassa en tiedä ketään,  joka olisi asiasta puhunut, KUNNES raskaudutaan. Ainakaan julkisesti. Kuulen liiankin usein kyselyä "milloinkas te aiotte hankkia lapsia"' johon olen oppinut vastaamaan erittäin tylysti "ehkä joskus"
En vaan itse ymmärrä miksi tuollaista asiaa edes kehdataan kysyä! En ikinä kysyisi itse keneltäkään.

Lapsettomuus. En itse osaa sisäistää koko käsitettä. Kärsinkö minä? Kyllä, tän ainaisen tunnemyrskyn kanssa eläminen on yhtä kamppailua. Sen sain huomata tänään. Ystäväni sai esikoisensa, vauvan, joka ei ollut toivottu ja tulikin aikamoisena yllätyksenä. Perhosia vatsassa odottelin koko päivän että päästään vierailemaan sairaalaan. Innoissani matkalla arvuuteltiin millä tuulella tuore äiti on. 
Siinä se pötkötti. Pieni, kaunis, täydellinen vauva. Ystäväni suurin stressin aihe oli vauvan ulkonäkö. Jeps, täydellinen toinen oli. Istuttiin huoneessa koko vierailun ajan. Sain käärön syliini ja silmäni kostuivat. Joku kyynel vierähti. Olen aika neutraali yleensä, joten tätä vähän ihmeteltiin.

Ilta sujui kotona rauhallisesti. Ei paljoa puhuttu miehen kanssa. Aloinkin itsekseni miettimään omia reaktioitani. Pitäisi olla iloinen ja onnellinen ystävän puolesta. En vaan pysty siihen. Olen maailman julmin ihminen. Päässä pyörii entistä enemmän ajatukset siitä, ettei meille koskaan tule vauvaa. Nämä on nyt näitä alkureaktioita..ehkä helpottaa kun kaikki hässätys häviää ympäriltä.
Vietän kokoajan entistä enemmän aikaa 'lapsellisten' ystävieni kanssa, sillä ajattelin että sekin helpottaisi kuumeilua. Ei ainakaan toistaiseksi ole auttanut.

Eräs ystävä kysyi minulta tänään ovulaatioista. Hän sanoi, että joutuu nyt googlaamaan miten ovulaatio menikään, kun heillä ei tunnu tärppäävän. Yritin ihan perusasiat kertoa. Hän totesi ettei ole koskaan joutunut miettimään mitään ovulaatioita, mutta nyt kun haluaisivat toisen nopeasti aluilleen, pitäis katsoa jos se auttaisi raskautumaan.. Niin, ja löytyihän netistä sellainenkin tieto että vain muutamat päivät ovat otollisimpia! Huhhu, ja minä en päivääkään pysty olemaan tarkkailematta kehon toimintaani. Oma kierto on niin sekaisin tällä hetkellä, että odotan kuukautisia alkaviksi oikeastaan milloin vaan. Nyt on joko kp 18 tai kp 33, ei mitään fiiliksiä kropassa pitkiin aikoihin. Eikä tässä toisaalta mitään yritystäkään ole ollut.
Aamen.


-C

Fourth square

Sunnuntai. Se on mun lepopäivä. Saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, syödä hyvin, käydä kävelyllä, olla vaan. Satuin vilkaisemaan kalenteria, tänään olisi kp 26/26, vahva epäily ettei nyt ole vuodot alkamassa. Johtuu siis kp17 alkaneesta vuodosta, joka ei voinut olla kiinnittymisvuotoa, vaan todennäköisesti vain häiriövuotoa, välimuotoa. En tiedä millä termeillä kutsuisi sitä. Vuoto kesti kokonaiset seitsemän päivää, hieman niukempana kuin kuukautiset mulla yleensä. Aina niin säännöllisten kuukautisten muuttuminen äkillisesti ihmetyttää. Mitä tuolla sisällä tapahtuu?

Terveyskirjastosta löytyi tällainen lausunto:
"Joskus välivuodot ovat merkki jostakin yleissairaudesta, esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriöstä, tai ylimääräisiä vuotoja voi aiheuttaa huonossa tasapainossa oleva sairaus, kuten diabetes tai munuaisten tai maksan vajaatoiminta. Myös jotkut lääkkeet, kuten psyykenlääkkeet, suuret asetyylisalisyylihappopitoisuudet, spironolaktoni (nesteenpoistolääke), ketokonatsoli (sienilääke) ja epilepsialääkkeet voivat aiheuttaa välivuotoja ja kiertojen epäsäännöllisyyttä."
Muutama kuukausi sitten kävin terveyskeskuksen lääkärin juttusilla. Multa otettiin kolme purkkia verta, tehtiin gynekologinen tutkimus ja papakoe. Lääkäri lähetti tuloksista kirjallisen lausunnon. Ei mitään, viitearvoissa kaikki. En syö minkäänlaisia lääkkeitä, buranaakin otan vasta kun oikeesti sattuu, ja paljon. Noh, onneksi seuraan omaa kiertoa tarkasti. Jos häiriövuodot jatkuvat, hakeudun hoitoon.

Ihanaa että pakkaset ja lumi tulivat Etelä-Suomeenkin! Tuntuu, että yhdessä viikossa on saanut auringosta imettyä voimaa tähän kurjaan talveen. Ainoa mistä en välitä, on voimakas viima ulkona. Mieli virkeänä kohti uutta. Elämä jatkuu meillä täysin samanlaisena kuin aiemminkin.  Live the life you love, live the life you live. Jos sitä opettelisi nyt itsekin elämään liikaa stressaamatta ja ajattelematta. Jos oppisi vaikka elämään hetkessä. 

-C

Chapter three

Millaista on, kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa näitä ajatuksia? Melko kurjaa etten sanoisi. Jos olen vapaalla arkipäivänä yksikseni, meinaa usein maailma kaatua päälle. Tykkään kovasti mun työstä, ja siellä onkin yleensä sen verran hektistä että saa ajatukset muualle. Tämä on mun mielestä hyvä asia. Kyllä joskus on ihanaa olla ihan itsekseen ja mietiskellä aivan kiireettömänä maailman menoa. Suututtaa vauvauutiset, tosielämässä. Kaikkien puoltuttujenkin ihanat uutiset Facebookissa. Miks sitä tuntee katkeruutta eikä iloa muiden puolesta..

Tiedän, että haluan tätä enemmän kuin poikaystävä. Meinasin kirjoittaa mies, niinkun töissä saatan sanoa, mutta ei termi vaan sovi tähän. Mies elää päivä kerrallaan eikä ole sellaista ihmistyyppiä joka ajattelisi tulevaisuutta. Tai tietenkin ajattelee, mutta ei samalla lailla kuin minä.
Vauva on ollut haaveissa varmaan viiden vuoden ajan. Minulla. Läheisillä ihmisillä ei silloin vielä ollut lapsia, joten ei lasten kanssa tullut paljoa oltua. Nykyisin paljonkin, paitsi jos ahdistaa.

Kp 18 menossa joulupettymysten jälkeen. Mitä tapahtui eilen? Kävin illalla pissalla ja paperiin tuli pyyhittäessä vaaleanpunaista vuotoa?! Sitten siihen pienet googlailut perään, luin, että ovis kp 10-14 välillä voisi aiheuttaa tän. Tai siis niin että kiinnittymisvuotoa olisi. Hmm. Toiveita.
Töissä verta tippui pari tippaa pönttöön asti. Mitä tämä taas on.. Aina niin säännölliset kuukautiset muuttuu tällaisiksi. Laitoin jopa tamponin. Nyt iltasella näyttäisi loppuvan vuoto.
Miehen kanssa etsittiin netistä mitä tämä on. Ovulaatiovuoto? En koskaan aikaisemmin ole kuullut tästä. Voi ilmeisesti jatkua parikin päivää, ja tulee kierron puolivälissä, eli nyt.
Taaaaas ehdin jo hieman elätellä toiveita vauvasta, mutta ei. Ei ole meidän aika.

-C

Second view

Kp 1. Hyvää joulua me.
Pitkästä aikaa elättelin toiveita ja sitten ne kaatuivatkin. Enpä taida enää toivoa mitään kummempaa. Tässä kierrossa tuntui kaikki niin epätodelliselta. Ovistikut loppuivat viime kuussa; mentiin siis intuition mukaan. Sekä seksiä oli paljon. Enemmän kuin yleensä. Jouduttiin perumaan ensikäynti Naistenklinikalle, jonka piti olla kuun puolessa välissä. Eipä tässä mikään kiire enää tunnu olevankaan. Ihan luovuttaja fiilis. Shit happens.
Mulla on ollut erittäin tarkka kierto. Tasan 26 päivää. Ja melkeinpä kellontarkkaan. Ja nyt ne sitten alkoi, kp 27. Viikko sitten alkoi mulle ihan tuntemattomat oireet. Joka kuukausi maha on pullottanut sekä kärsin normaaleista (helvetin kivuliaista) kuukautiskivuista. Nyt sain viikon sisällä kaksi itkukohtausta. Siis aloin vollottamaan ihan pikkuriikkisistä syistä, jotka ei liittynyt toisiinsakaan millään lailla. En pystynyt pidättämään vaikka kuinka yritin. Tällaista ei oo koskaan tapahtunut. Rinnat turposi kuin ilmapallot, sekä tuli kosketusaroiksi. Ilman liivejä sattui ihan. Se loppui kp 26 ja arvasin että nyt se sieltä alkavat.  Jeps.
Kipeitä vihlaisuja tunsin noustessa ylös. Alaselkä kipuili, samoin alavatsa. Ne mulla nyt yleensäkin oireilee. Yritän olla lukematta netistä mitään, jotten vaan ala kuvittelemaan mitään. Ihme juttu, että tällaiset pienetkin oireet nostaa sen pienen kipinän esiin. Mitä jos. Mitä jos tässä kuussa oltaisiin raskauduttu. Kesävauva elokuussa. Olisi kyllä niin kuulostanut hyvältä.
Oon miettinyt onko mun mahdollista päästä itsekseni tutkimukseen. Naistenklinikalle ei ainakaan pääse ilman kumppania. Jos mulla onkin joku munarakkulaoireyhtymä? Voinko hakea kunnallisella yksikseni tutkimuksiin, tuskinpa.
Voiko tämä tästä vielä vaikeammaksi mennä? Voi. Jos saan joskus kuulla ettei voida saada lasta koskaan, ollenkaan. Se olisi se pahempi.


-C