Lapsettomuus. Se taitaa olla asia, joita monet eivät lainkaan ymmärrä. Lapsettomuudesta ei puhuta kovaan ääneen kailottaen. En itseasiassa en tiedä ketään, joka olisi asiasta puhunut, KUNNES raskaudutaan. Ainakaan julkisesti. Kuulen liiankin usein kyselyä "milloinkas te aiotte hankkia lapsia"' johon olen oppinut vastaamaan erittäin tylysti "ehkä joskus"
En vaan itse ymmärrä miksi tuollaista asiaa edes kehdataan kysyä! En ikinä kysyisi itse keneltäkään.
Lapsettomuus. En itse osaa sisäistää koko käsitettä. Kärsinkö minä? Kyllä, tän ainaisen tunnemyrskyn kanssa eläminen on yhtä kamppailua. Sen sain huomata tänään. Ystäväni sai esikoisensa, vauvan, joka ei ollut toivottu ja tulikin aikamoisena yllätyksenä. Perhosia vatsassa odottelin koko päivän että päästään vierailemaan sairaalaan. Innoissani matkalla arvuuteltiin millä tuulella tuore äiti on.
Siinä se pötkötti. Pieni, kaunis, täydellinen vauva. Ystäväni suurin stressin aihe oli vauvan ulkonäkö. Jeps, täydellinen toinen oli. Istuttiin huoneessa koko vierailun ajan. Sain käärön syliini ja silmäni kostuivat. Joku kyynel vierähti. Olen aika neutraali yleensä, joten tätä vähän ihmeteltiin.
Ilta sujui kotona rauhallisesti. Ei paljoa puhuttu miehen kanssa. Aloinkin itsekseni miettimään omia reaktioitani. Pitäisi olla iloinen ja onnellinen ystävän puolesta. En vaan pysty siihen. Olen maailman julmin ihminen. Päässä pyörii entistä enemmän ajatukset siitä, ettei meille koskaan tule vauvaa. Nämä on nyt näitä alkureaktioita..ehkä helpottaa kun kaikki hässätys häviää ympäriltä.
Vietän kokoajan entistä enemmän aikaa 'lapsellisten' ystävieni kanssa, sillä ajattelin että sekin helpottaisi kuumeilua. Ei ainakaan toistaiseksi ole auttanut.
Eräs ystävä kysyi minulta tänään ovulaatioista. Hän sanoi, että joutuu nyt googlaamaan miten ovulaatio menikään, kun heillä ei tunnu tärppäävän. Yritin ihan perusasiat kertoa. Hän totesi ettei ole koskaan joutunut miettimään mitään ovulaatioita, mutta nyt kun haluaisivat toisen nopeasti aluilleen, pitäis katsoa jos se auttaisi raskautumaan.. Niin, ja löytyihän netistä sellainenkin tieto että vain muutamat päivät ovat otollisimpia! Huhhu, ja minä en päivääkään pysty olemaan tarkkailematta kehon toimintaani. Oma kierto on niin sekaisin tällä hetkellä, että odotan kuukautisia alkaviksi oikeastaan milloin vaan. Nyt on joko kp 18 tai kp 33, ei mitään fiiliksiä kropassa pitkiin aikoihin. Eikä tässä toisaalta mitään yritystäkään ole ollut.
Aamen.
-C
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti