Drunken thoughts: " Ei. Sain ahdistavan kommentin mieheltä. Ei lapsia. Ei mielellään vielä. "Me ollaan vasta 23-vuotiaita" menee kuulemma koko elämä pilalle jos lapsia hankkii. Jos vielä kolmekymppisiksi asti odotellaan ja sitten mietitään uudestaan.
Nyt pitäisi nauttia elämästä! Juodaan siis joka vklp ja nähdään kavereita. Miksi? Oonko jotenkin pikkuvanha vai miks musta tuntuu siltä että tää on jo koettu. Oon juhlinut jo liikaakin elämässäni. Miehet tulee vaan niin myöhässä. Mutta tää..aiemmin mainittu max. 25-v lasten hankintaan on nyt mielummin 30-v? Wot? Kuka ton pään on sekoittanut?
Pakko sanoa että mietin lähdenkö. Onko tää kaikki elämän arvoista. Odotanko viekö lähemmäs 10 vuotta eläen samaa arkea, vai lähdenkö? Pelkään kyllä etten koskaan ketään muuta löydä. "
Kyllä olikin helpottavaa kirjoittaa yks ilta humalassa. En nyt muista oliko se niin että tultiin ajoissa kotiin ja päätin selailla blogit läpi. Mutta kuten huomaa, tosi syvälliset keskustelut miehen kanssa ollut taas alkoholia nauttineena.
En tosiaan ole lähdössä. En osaa olla yksin. Tai ehkä osaisin, mutta luulen että meidän pitää kokea kaikki yhdessä. Huonot sekä hyvät jutut. En usko myöskään että mua koskaan kositaan, mutta tähänkin ajatukseen oon jo tottunut.
On tämä syksy tuonut muutoksia kerrakseen. Tällä hetkellä stressi on niin korkealla, etten osaa ajatellakaan kun kaikkea pahaa. Nyt jos koskaan olisi apua mun järjestelmällisyydestä, mutta ajatuskin jostain viiden vuoden suunnitelman tekemisestä ahdistaa?
Mies lopetti töissä ja lähti opiskelemaan uutta ammattia. Eli suoraan sanottuna kaikki tuttu ja turvallinen muuttui. Raha tietenkin päällimmäisenä mielessä. En oo pitänyt itseäni koskaan erityisen materialistisena, mutta mikä kumma siinä on, kun pitäisi laskea kaikki tarkkaan, tekee mieli ostaa uusia huonekaluja ja muita sisutushärpäkkeitä? Tekeekö raha onnelliseksi? Aivan varmasti. Tai ainakin ilman rahaa oleminen tekee onnettomaksi.
Pari kuukautta tässä menee varmaan totutteluun, että minä maksan aivan kaiken. Ostoslistan teen valmiiksi ja niiden mukaan toimitaan. Onko mun elämä niin tylsää, että siihen kuuluu vaan työ, kauppareissut, ruuanlaitto, sohvalla löhöily ja nukkumaan meno? Samaa päivästä toiseen?
Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja nähdä ystäviä sekä perhettä enemmän. Olen liiankin matemaattinen ihminen, ja laskelmoin kuukauden budjetin etukäteen. Silti kokoajan ahdistaa! En tiiä onks se tää syksy vai uusi tilanne, mutta nyt tuntuu että täytyy järjestää elämä uuteen kondikseen. Pohjalta noustaan voittajina.
Tuo alkulässytys nyt jotakuinkin pitää paikkaansa. Nyt otetaan iisisti, opetellaan uuteen elämäntilanteeseen ja mietitään uudestaan kun tilanne rauhoittuu. Lapsen haluamme, mutta se ei näytä istuvan tähän tilanteeseen :/
Ihana viiltävä uutinen taas kaveripariskunnasta jotka odottavat esikoistaan..kesällä kun tää nainen vielä sanoi ettei ehkä koskaan halua lapsia.. Juup.
-C
