Oma neuvolatätini on mukava. Tultiin kyllä ihan heti juttuun eikä hän turhia pelottele vaan kertoo asiallisesti faktat kaikesta. Jättiläisvauvaa ei näillä näkymin tänne ole tulossa, huh!
Viikot ovat vierineet mukavasti lomaillessa. Heräilen yleensä kympin pintaan ilman herätyksiä.. Ekat pari viikkoa olin järjestänyt kaikkea tekemistä heti aamupäivään, mutta kun kello 12 istuin sohvalla ja ihmettelin mitäs sitten, totesin että fuck it- minä nukun nyt niin paljon ja myöhään kun huvittaa.
Raskausviikkolla 36+6 oli neuvola, jossa kaikki näytti normaalilta. Paino pysynyt samana, verenpaineet myöskin. Vauva oli raivotarjonnassa. Sf-mitta 31,5cm. Eli puoli senttiä oli vaan kasvanut mitta kahdessa viikossa. Mulle ei vauvan painosta oo kukaan sanonut yhtään mitään. Kai se siinä normeissa menee kun muuten kaikki ok.
Tänään olin taas neuvolassa rv 38+5 ja olipa outoa mennä sinne kello 13.30
Oon aina mennyt aamusta tai aamupäivästä ja tää olikin outoa kun heräilin tänään jostain syystä ennen kahdeksaa eikä uni tullut enää. Siinä sitten ehti hyvin siivoilla ja syödä sekä tappaa aikaa candy crushin avulla :D
Painoa oli kilon verran enemmän kun kaks viikkoa sitten, mut veikkaan et syöminen ja pari kuppia kahviakin vaikuttaa tähän. Eiks aamupaino oo aina matalin? Nyt kun olikin keskellä päivää mitattu.
Tässä parin viikon sisällä oli yhtenä päivänä outoa vatsakipua. Makasin sohvalla ja tuntui todella oudolta. Ei kipeältä mutta vatsa oli kovana. Aattelin että varmaan oli kyseessä harjoitussupistus! No nyt kun otettiin sf-mitta, oli se pienentynyt pari senttiä. Elikkäs bebe on laskeutunut! Käsikopelolla pää oli tosiaan jo tosi alhaalla ja kiinnittynytkin ilmeisesti. Neuvolatäti sanoi että todennäköisesti laskeutui silloin kun tunsin tuota outoa möyrintää. Viikko tai kaksi tässä kuulemma menee. Ei tosiaan voi tarkasti sanoa milloin poitsu syntyy, mutta veikkaus oli ettei ainakaan paria viikkoa yli tarvii odotella.
Nyt vaan rennosti joulun viettoon. Ollaan miehen kans suunniteltu jo että ensi vuonna ollaan kolmisin kotona! Ehkä siitä alkaakin meidän "oma" joulu. Nyt kun mä oon aina mennyt omalle äidille aattona, ja mies on oman äitinsä kanssa. Toivon ettei joulu mene sairaalassa, vaan bebe pysyy yksiössään vielä ainakin viikon verran. Toki paras olisi kun menisi vaikka pari päivää tammikuun puolelle. No, luonto päättää miten käy.
Ellei kummia käy, ens kerralla kirjoittelen kun ollaan saatu rakas konkreettisesti osaksi meidän pientä perhettä. <3
-C
