Lähdin ajoissa bussilla uuteen paikkaan jossa yksityinen naisten lääkärikeskus sijaitsi. Soittelin muutamaan yksityiseen lääkärikeskukseen ja päädyin sit valitsemaan tämän. Kysyin hintoja varhaisultaan. Kaikkialla sanottiin 200-260€ miinus kelakorvaukset. Pakkohan se oli mennä kun ahdisti niin paljon. Vanhahko mukavan oloinen rouva otti mut vastaan ja juteltiin ensin niitä näitä. Sit housut pois ja pöydälle. Jännitti varmaan enemmän kuin koskaan. En sisätutkimusta jännitä yhtään mut nyt oli vaan eri fiilis. Muutaman sekunnin kattelin ruutua jossa näkyi vaalea alue jonka sisässä pienempi musta soikio.
Alkio.
Siellä se oli. Lääkäri selitti mitä muuta näkyi, mutta en kyllä muista mitä kaikkea tää selitti kun olin niin shokissa. Kaikki hyvin. Vastaa viikkoja. Sydän. Se sykki. Lääkäri kysyi näänkö sykkeen. Näin sen. Positiivisesti käynti maksoikin noin 140€.
Lähdin klinikalta iloisen sekavissa fiiliksissä suoraan iltavuoroon. Laitoin miehelle viestin. Siellä oli pieni. Sen sydän sykki. Mies meni varmaan shokkiin töissä. Sain aika tylyn vastauksen ja hetken päästä sit vähän iloisempia viestejä perään.
Neuvolaan varasin samalla ajan kun varhaisultraan. Se oli seuraavalla viikolla. Neuvolatäti oli oikein mukava, vaikka siitäkin käynnistä meni paljon ohi. Jotain että ens kerralla pitää itse mitata verenpaine, paino ja pissatesti tehdä ennen varsinaista käyntiä. No, siihen on vielä aikaa.
Sanoinkin itse, että eihän sitä tiedä vielä jatkuuko tätä raskaus.
Oon vieläkin aika sekavissa fiiliksissä. Muutama kaveri tietää asiasta. Vanhemmille ei olla vielä kerrottu mitään, vaikka tekis mieli joka päivä soittaa äidille. Oon suunnitellut mitä sanon, miten kerron.
Haluaisin olla onnellinen, iloita ja riemuita tästä ihmeestä. En uskalla. Pelkään että tää menee poikki. Pelkään että löytyy downin syndrooma tai joku muu. En uskalla akaa nauttia tästä kun tuntuu tosiaan että yksin oon asian kanssa. Mies ei ole sisäistänyt tätä ollenkaan. Meidän matkustelu oli ainakin nyt kuulemma tässä. Ei enää ikinä päästä mihinkään ulkomaille. Niin että elämä on ohi nyt vai? Milloin mä uskallan iloita tästä pienestä rakkaudesta..
-C
lauantai 30. toukokuuta 2015
tiistai 5. toukokuuta 2015
Kaksi viivaa
Olen ajatellut elämää parin päivän aikana enemmän kuin koskaan. Olen ajatellut tulevaisuutta, haaveillut, pelännyt, itkenyt, helpottunut. Tunteet on pinnassa enkä tiedä ajattelenko asioista hyvää vai pahaa.
Todella vahva tunne, että kyseessä on kohdunulkoinen tai tuulimunaraskaus, joten en elättele toiveita vielä ennenkuin saan varmistuksen sykkiikö sydän. Hetki pitääpi odotella ennenkuin varaan varhaisultran. Joten epätiedossa mennään vielä viikko ainakin.
Tupakanpolton pitää loppua. Nyt oon polttanut ehkä viisi päivässä. Eihän se onneks kauheasti ole, mutta en kyllä halua ollenkaan saastuttaa pientä. Pientä? Hui en kertaakaan ole edes ääneen sanonut noin. Tuntuu muuten liian todelliselta..
Päivä kerrallaan, tosin ne tuntuu menevän nyt todella hitaasti..
-C
perjantai 1. toukokuuta 2015
Harhaa
Apteekista ostettu Elivo- merkkinen raskaustesti. Ohjeen mukaan tehty. Kontrolliviiva on vaaleampi kuin testiviiva. (?!) mitä se tarkoittaa?
Testasin vappuaattona seitsemän aikaan aamulla ennen töihin lähtöä. Tein testin, kävin tupakalla ja palasin tuijottamaan tota.
Yritin googlata miksi kontrolliviiva jää hailakammaksi. Jossain luki että viallinen tulos, ja ton testin paketissa luki ettei viivojen tummuuksilla ole merkitystä.
Eilinen työpäivä meni ihan huurussa, en muista siitä lähes mitään. Kotiin päästyä oli pakko tehdä toinen paketissa ollut testi. Sama tulos. Vein sen miehelle. Hän kysyi mitä se meinaa. Sanoin olevani raskaana. Ihan totta, ei mikään vitsi.
No meni mun vappusuunnitelmat uusiksi ja lähdinkin kaverin kanssa lastenvahdiksi kolmelle pikkuselle. Tiedän että olin koko illan poissaoleva, vaikka olinkin läsnä yhteisissä leikeissä ja tekemisissä.
Tää on todella outo fiilis.
En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa, koska en saanut mieheltä sellaista reaktiota mitä oisin toivonut. Teen varmaan vielä muutaman digitaalisen testin ja odottelen pari päivää. Vahvasti sellainen tunne että tästä ei lasta tule? En osaa selittää mutta todella oudon varma fiilis että on tuulimuna tai kohdunulkoinen tjsp.
-C
maanantai 27. huhtikuuta 2015
Twenty something
Olen iloinen. Mies sai vakkarityön tän pikkukeikan jälkeen. Tai oikeestaan sen paikan pomo suositteli miestä naapurifirmaan samantyyppisen työhön. Mies soitti ja sai työn.
Aikamoinen pulla on miehellä aina. Asiat menee ja järjestyy aivan kuten hän haluaa.
Mä oon aika masentunut. En odota edes viikonloppuja, ne taitaa eniten ahdistaa. Voisin olla vaan töissä kokoajan. Fakta on se, että ihmisten kanssa työskennellessäni ajatukset pysyy hyvin kasassa. Sittenku tuun kotiin meen sellaseen koomaan eikä mikään oikeen kiinnosta. Teen ruuan ja sit löhöön. Sit nukkumaan ja uus päivä voi alkaa. Aamulla oon yleensä hyvällä tuulella, käyn salilla ja meen töihin. Hyvällä tuulella oon siihen asti kun lähden kotiin. Tätä päivästä toiseen..
Kirjottelin taas kauan sitten nuo aiemmat ja taas mieli on sekaisin. Tänään kp 33. Ei kuukautisia. Rinnat todella kipeät. Eipä muita oireita tai sitten kuvittelen vaan sellaisia.
Odotan että ne nyt alkaisi! Ärsyttää.. Tiedän ettei tää kroppa toimi ihan ittekseenkään yhtäkkiä vuosien jälkeen. Vappukin tulee ihan just että voisivat nyt vaan tulla jo.
Voi että tätä.
-C
Aikamoinen pulla on miehellä aina. Asiat menee ja järjestyy aivan kuten hän haluaa.
Mä oon aika masentunut. En odota edes viikonloppuja, ne taitaa eniten ahdistaa. Voisin olla vaan töissä kokoajan. Fakta on se, että ihmisten kanssa työskennellessäni ajatukset pysyy hyvin kasassa. Sittenku tuun kotiin meen sellaseen koomaan eikä mikään oikeen kiinnosta. Teen ruuan ja sit löhöön. Sit nukkumaan ja uus päivä voi alkaa. Aamulla oon yleensä hyvällä tuulella, käyn salilla ja meen töihin. Hyvällä tuulella oon siihen asti kun lähden kotiin. Tätä päivästä toiseen..
Kirjottelin taas kauan sitten nuo aiemmat ja taas mieli on sekaisin. Tänään kp 33. Ei kuukautisia. Rinnat todella kipeät. Eipä muita oireita tai sitten kuvittelen vaan sellaisia.
Odotan että ne nyt alkaisi! Ärsyttää.. Tiedän ettei tää kroppa toimi ihan ittekseenkään yhtäkkiä vuosien jälkeen. Vappukin tulee ihan just että voisivat nyt vaan tulla jo.
Voi että tätä.
-C
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Dream nineteen
Unelmoin. Mä unelmoin "paremmasta" elämästä. Vaikka kaikki on näennäisesti hyvin, on ajatukset niin eri levelillä ulkoisen habituksen kanssa. En tiiä onko se itsekkyyttä että halutaan asioita. Kehitysmaissa on asiat todella huonosti, ja täällä mä istun sohvalla ja Haluan lapsen. What?
Elämässä pitää olla tavoitteita. Odotan vaan että sellainen tavoite ilmestyisi myös duunirintamalla. Kysyin mieheltä missä hän näkee meidät viiden vuoden päästä.
Vastaukset:
-lapsi tai kaksi
-oma kämppä
-molemmilla hyvät vakituiset työpaikat
-riittävä toimeentulo
-parempi fyysinen kunto ja terveys
Täytyy olla iloinen ja onnellinen siitä että ajatellaan oikeesti samalla tavalla ja tavoitellaan samoja asioita. Nyt tietenkin tärkeimpänä miehen täytyy saada koulu/duunirintamalla asiat kuntoon.
Alkaa ehkä pikkuhiljaa asiat järjestyä. Mies menee maanantaina töihin. Väliaikaisesti sai sellaisen duunin että tulee eri mittaisia keikkoja, pari päivää tai pari kuukautta.
Ei mun tuloilla tosiaan elätetä edes kahta ihmistä. Tää johtuu tasan siitä että vuokraan, laskuihin ja alkoholiin menee rahaa. Eikä syödä makaronilaatikkoa. Tiedostan että haluan itsekin syödä vähän vaihtelevampaa "parempaa" ruokaa. Rakastan liikaa rasvaisia ruokia. Money, money, money..
Kaks kuukautta on tultu käytyä kuntosalilla 1-4 kertaa viikossa. Syön samalla tavalla kuin aiemmin, joten sitä pitäs fiksailla vielä. Tuloksia, no, niitä ei kyllä ole. En huomaa mitään eroa missään! Kovempaa treeniä ja terveellisempää ruokaa. En lannistu tästä kyllä varmasti jotain on tapahduttava kun aiemmin ei tullut liikuttua kun sohvalta jääkaapille. Haluan kiloja pois, mutta se onkin luultua hankalampaa. :(
Jos kroppa alkaa toimia kun kilot lähtisi! En (vielä) ole sairaalloisen lihava tai sinne päinkään, mutta on ylimääräistä tullut vuosien varrella. Oon 171cm ja massaa.. ~83kiloa.. Paino vaihtelee 81-85 kilon välillä. Semmoinen 15 kiloa voisin heti lahjoittaa jollekin. Sitä vaan ihmettelen, että lääkärit ovat sanoneet ovuloimattomuuden johtuvan painosta, mutta kyllä tätäkin isommat ovuloi ihan normaalisti?
-C
Elämässä pitää olla tavoitteita. Odotan vaan että sellainen tavoite ilmestyisi myös duunirintamalla. Kysyin mieheltä missä hän näkee meidät viiden vuoden päästä.
Vastaukset:
-lapsi tai kaksi
-oma kämppä
-molemmilla hyvät vakituiset työpaikat
-riittävä toimeentulo
-parempi fyysinen kunto ja terveys
Täytyy olla iloinen ja onnellinen siitä että ajatellaan oikeesti samalla tavalla ja tavoitellaan samoja asioita. Nyt tietenkin tärkeimpänä miehen täytyy saada koulu/duunirintamalla asiat kuntoon.
Alkaa ehkä pikkuhiljaa asiat järjestyä. Mies menee maanantaina töihin. Väliaikaisesti sai sellaisen duunin että tulee eri mittaisia keikkoja, pari päivää tai pari kuukautta.
Ei mun tuloilla tosiaan elätetä edes kahta ihmistä. Tää johtuu tasan siitä että vuokraan, laskuihin ja alkoholiin menee rahaa. Eikä syödä makaronilaatikkoa. Tiedostan että haluan itsekin syödä vähän vaihtelevampaa "parempaa" ruokaa. Rakastan liikaa rasvaisia ruokia. Money, money, money..
Kaks kuukautta on tultu käytyä kuntosalilla 1-4 kertaa viikossa. Syön samalla tavalla kuin aiemmin, joten sitä pitäs fiksailla vielä. Tuloksia, no, niitä ei kyllä ole. En huomaa mitään eroa missään! Kovempaa treeniä ja terveellisempää ruokaa. En lannistu tästä kyllä varmasti jotain on tapahduttava kun aiemmin ei tullut liikuttua kun sohvalta jääkaapille. Haluan kiloja pois, mutta se onkin luultua hankalampaa. :(
Jos kroppa alkaa toimia kun kilot lähtisi! En (vielä) ole sairaalloisen lihava tai sinne päinkään, mutta on ylimääräistä tullut vuosien varrella. Oon 171cm ja massaa.. ~83kiloa.. Paino vaihtelee 81-85 kilon välillä. Semmoinen 15 kiloa voisin heti lahjoittaa jollekin. Sitä vaan ihmettelen, että lääkärit ovat sanoneet ovuloimattomuuden johtuvan painosta, mutta kyllä tätäkin isommat ovuloi ihan normaalisti?
-C
perjantai 27. helmikuuta 2015
Eighteen. 10 Thoughts
Juttuja elämästä.
1. Yöpöydälläni on aina oltava nenäliina sekä vesipullo. Viimeisenä asiana ennen nukkumaanmenoa otan pari kulausta vettä.
2. Kun menen vessaan, sylkäisen vessanpönttöön ensin. Sama kuin pesen kädet tai nään edes vettä. Jotenkin olen ehdollistanut sylkirauhaset niin että syljen eritys lisääntyy kun nään vettä. Pakko vaan sylkäistä.
3. Työhöni kuuluu se, että myy itseään eli näyttää hyvältä. En kuitenkaan ole kiinnostunut siitä miltä näytän töissä, vaan laitan itseäni enemmän vapaa-aikana.
4. Rakastan leipomista. Teen sekä suolaisia että makeita herkkuja, mutta en välitä makeasta itse ollenkaan.
5. Nenäni aavistaa alkavat kuukautiset, ja alkaa vuotaa verta pari päivää ennen niitä! Ei toki aina.
6. Näin pienenä kauhuelokuvan, jossa paksu piikki tungettiin naisen kaulaan. Tästä jäi neula- ja piikkikammo. Edes tän kirjoittaminen kauhistuttaa.
7. Olen useasti nähnyt hypnokogisen hallusinaation, eli jotenkin alitajunta kuvittelee tilanteen ennenkuin se tapahtuu, mutta tilanne ei menekään niin kuin olen tässä valvetilassa asian nähnyt. Vaikea selittää, mutta en usko mihinkään epäluonnolliseen. Tämä ei ole siis. Jotenkin mun aivot lagaa yllättävän usein :D
8. Ahdistun perjantaisin jos mies lähtee ulos ja jään yksin kotiin. Parin tunnin sisällä ahdistus muuttuu helpotukseksi ja huomaan tykkääväni yksinolosta. (voi esim. selailla blogit ja kirjoitella omia ajatuksia ihan rauhassa..)
9. Olen tarkka rahoistani. Tykkään matematiikasta. Töissä luullaankin että oon jotenkin matemaattisesti lahjakas, ja joudun usein laskea mitä omituisempia juttuja. Ja välillä en kyllä yhtään tajua koska oon hyvä plus- ja miinuslaskuissa.
10. Haluaisin kirjoittaa blogiin aina kun tulee sellainen fiilis. Aina kun tulee outoja tuntemuksia. En uskalla koska voin tehdä tätä vain yksin ollessani ettei mies tai kukaan muukaan saa tietää. Pelottaa ajatus jos joku joskus löytäisi typerät säälittävät kirjoitukset, joissa oon kärjistänyt asiat. Ja välillä tuntuu siltä että keksin juttuja. Eli suomensi sanottuna en oo varma enää mikä on ollut totta ja mikä ei.
1. Yöpöydälläni on aina oltava nenäliina sekä vesipullo. Viimeisenä asiana ennen nukkumaanmenoa otan pari kulausta vettä.
2. Kun menen vessaan, sylkäisen vessanpönttöön ensin. Sama kuin pesen kädet tai nään edes vettä. Jotenkin olen ehdollistanut sylkirauhaset niin että syljen eritys lisääntyy kun nään vettä. Pakko vaan sylkäistä.
3. Työhöni kuuluu se, että myy itseään eli näyttää hyvältä. En kuitenkaan ole kiinnostunut siitä miltä näytän töissä, vaan laitan itseäni enemmän vapaa-aikana.
4. Rakastan leipomista. Teen sekä suolaisia että makeita herkkuja, mutta en välitä makeasta itse ollenkaan.
5. Nenäni aavistaa alkavat kuukautiset, ja alkaa vuotaa verta pari päivää ennen niitä! Ei toki aina.
6. Näin pienenä kauhuelokuvan, jossa paksu piikki tungettiin naisen kaulaan. Tästä jäi neula- ja piikkikammo. Edes tän kirjoittaminen kauhistuttaa.
7. Olen useasti nähnyt hypnokogisen hallusinaation, eli jotenkin alitajunta kuvittelee tilanteen ennenkuin se tapahtuu, mutta tilanne ei menekään niin kuin olen tässä valvetilassa asian nähnyt. Vaikea selittää, mutta en usko mihinkään epäluonnolliseen. Tämä ei ole siis. Jotenkin mun aivot lagaa yllättävän usein :D
8. Ahdistun perjantaisin jos mies lähtee ulos ja jään yksin kotiin. Parin tunnin sisällä ahdistus muuttuu helpotukseksi ja huomaan tykkääväni yksinolosta. (voi esim. selailla blogit ja kirjoitella omia ajatuksia ihan rauhassa..)
9. Olen tarkka rahoistani. Tykkään matematiikasta. Töissä luullaankin että oon jotenkin matemaattisesti lahjakas, ja joudun usein laskea mitä omituisempia juttuja. Ja välillä en kyllä yhtään tajua koska oon hyvä plus- ja miinuslaskuissa.
10. Haluaisin kirjoittaa blogiin aina kun tulee sellainen fiilis. Aina kun tulee outoja tuntemuksia. En uskalla koska voin tehdä tätä vain yksin ollessani ettei mies tai kukaan muukaan saa tietää. Pelottaa ajatus jos joku joskus löytäisi typerät säälittävät kirjoitukset, joissa oon kärjistänyt asiat. Ja välillä tuntuu siltä että keksin juttuja. Eli suomensi sanottuna en oo varma enää mikä on ollut totta ja mikä ei.
perjantai 23. tammikuuta 2015
Seventeenth section
Voiko ihminen olla näin katkera kuin minä? Äääääääää.
Pystynkö koskaan iloitsemaan muiden puolesta kun kyse on lapsista. Sain kuulla (tai oikeestaan nähdä Facebookissa) uudesta vauvauutisesta. Meni taas plasmat ihan sekaisin. Mietin, kuinka tämä pariskunta valittaa ettei koskaan ole rahaa. Mies jäi työttömäksi syksyllä. Nyt heillä on niin tiukkaa. Ai että vastaus kaikkeen onkin sitten vauva? Hmm.. Tämä pari on ollut yhdessäkin vasta hiukan yli vuoden. Kaikkea negatiivista liikkuu päässä. "Ei tuu kestämään suhde" en voi tietenkään sanoa ääneen mutta oon niin kateellinen. Huoh.
Päätin olla tykkäämättä ultrakuvasta facebookissa. Enkä onnittele. Ehkä ne 125 tykkäystä ja kasa onnitteluja riittää. Nyt tiedän sen etten tahdo kuuteen kuukauteen nähdä tätä pariskuntaa. En sitä mahaa, enkä kuulla tulevista ostoista ja onnellisuudesta. Kylmääkö? Juu. Ei jaksa ja kestä katella sellaista mitä ei itse voi saada. Asia josta aina joku jaksaa kysyä, mutta en uskalla vastata suoraan. En voi kertoa kenellekään. "Ei me vielä hankita lapsia." End of story.
Noh, iloisempiien asioihin. Saatiin töihin joulukuussa lappusia, joilla saisi kauppakeskuksen kuntosalille kaksi viikkoa ilmaista treeniaikaa. Vilkasin lappua alussa, mutta innostuttiin sitten kahden työkaverin kanssa jutustelemaan asiasta enemmän. Meilläkin osa työntekijöistä on barbienukkeja, laihoja ja kauniita. Taitaa olla viitisen vuotta siitä kun lopetin salilla käymisen. Siitä onkin sit tullut parikyt kiloa. Mutta mutta, haettiin ilmaiskortit ja voi juku kun tekeekin hyvää hikoilla kunnolla. Ja vielä on siihen on seuraa! Eivätkä nääkään onneks ole keijukaisia :) Ruokavalio on mikä on edelleen. Ihan ok, turhan paljon hiilareita varmasti. Vettä juon 3 litraa päivässä. Apua miten rankkaa se onkaan.. Saa juosta vessassa kokoajan. Tuntuu siltä että aineenvaihdunta ei ole enää niin hidasta. Katotaan jos tää kroppa lähtis jotenkin luonnollisesti toimimaan (..ovulaatio) ihan painonpudotuksella ja kiinteytymisellä. Uskon että mielikin paranee siinä samassa.
Joku taitaa olla kyllä ruokavaliossa pielessä kun pierettää niin paljon? :D siis kauheeta, tuntuu että kotonakin kun joutuu pidättelemään kiristää se hermoja. Musta on tullut kiukkusempi selkeesti.
-C
Pystynkö koskaan iloitsemaan muiden puolesta kun kyse on lapsista. Sain kuulla (tai oikeestaan nähdä Facebookissa) uudesta vauvauutisesta. Meni taas plasmat ihan sekaisin. Mietin, kuinka tämä pariskunta valittaa ettei koskaan ole rahaa. Mies jäi työttömäksi syksyllä. Nyt heillä on niin tiukkaa. Ai että vastaus kaikkeen onkin sitten vauva? Hmm.. Tämä pari on ollut yhdessäkin vasta hiukan yli vuoden. Kaikkea negatiivista liikkuu päässä. "Ei tuu kestämään suhde" en voi tietenkään sanoa ääneen mutta oon niin kateellinen. Huoh.
Päätin olla tykkäämättä ultrakuvasta facebookissa. Enkä onnittele. Ehkä ne 125 tykkäystä ja kasa onnitteluja riittää. Nyt tiedän sen etten tahdo kuuteen kuukauteen nähdä tätä pariskuntaa. En sitä mahaa, enkä kuulla tulevista ostoista ja onnellisuudesta. Kylmääkö? Juu. Ei jaksa ja kestä katella sellaista mitä ei itse voi saada. Asia josta aina joku jaksaa kysyä, mutta en uskalla vastata suoraan. En voi kertoa kenellekään. "Ei me vielä hankita lapsia." End of story.
Noh, iloisempiien asioihin. Saatiin töihin joulukuussa lappusia, joilla saisi kauppakeskuksen kuntosalille kaksi viikkoa ilmaista treeniaikaa. Vilkasin lappua alussa, mutta innostuttiin sitten kahden työkaverin kanssa jutustelemaan asiasta enemmän. Meilläkin osa työntekijöistä on barbienukkeja, laihoja ja kauniita. Taitaa olla viitisen vuotta siitä kun lopetin salilla käymisen. Siitä onkin sit tullut parikyt kiloa. Mutta mutta, haettiin ilmaiskortit ja voi juku kun tekeekin hyvää hikoilla kunnolla. Ja vielä on siihen on seuraa! Eivätkä nääkään onneks ole keijukaisia :) Ruokavalio on mikä on edelleen. Ihan ok, turhan paljon hiilareita varmasti. Vettä juon 3 litraa päivässä. Apua miten rankkaa se onkaan.. Saa juosta vessassa kokoajan. Tuntuu siltä että aineenvaihdunta ei ole enää niin hidasta. Katotaan jos tää kroppa lähtis jotenkin luonnollisesti toimimaan (..ovulaatio) ihan painonpudotuksella ja kiinteytymisellä. Uskon että mielikin paranee siinä samassa.
Joku taitaa olla kyllä ruokavaliossa pielessä kun pierettää niin paljon? :D siis kauheeta, tuntuu että kotonakin kun joutuu pidättelemään kiristää se hermoja. Musta on tullut kiukkusempi selkeesti.
-C
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)