Olen ajatellut elämää parin päivän aikana enemmän kuin koskaan. Olen ajatellut tulevaisuutta, haaveillut, pelännyt, itkenyt, helpottunut. Tunteet on pinnassa enkä tiedä ajattelenko asioista hyvää vai pahaa.
Todella vahva tunne, että kyseessä on kohdunulkoinen tai tuulimunaraskaus, joten en elättele toiveita vielä ennenkuin saan varmistuksen sykkiikö sydän. Hetki pitääpi odotella ennenkuin varaan varhaisultran. Joten epätiedossa mennään vielä viikko ainakin.
Tupakanpolton pitää loppua. Nyt oon polttanut ehkä viisi päivässä. Eihän se onneks kauheasti ole, mutta en kyllä halua ollenkaan saastuttaa pientä. Pientä? Hui en kertaakaan ole edes ääneen sanonut noin. Tuntuu muuten liian todelliselta..
Päivä kerrallaan, tosin ne tuntuu menevän nyt todella hitaasti..
-C
Mitä kuuluu?
VastaaPoista