Screen sixteen

Katson videota kuolleesta haista, kyyneleet tulee silmiin. Katson Son's of anarchya, sama juttu. Työkaveri tuo ekaa kertaa neljä vuotiaan poikansa töissä käymään, ja sama.
Aina kun joku sanoo olevansa hieman herkällä tai itkuisella tuulella koska kuukautiset ovat alkamassa, naurahdan. Tai..tein niin. Jos tunnen hyvin henkilön, saatan töksäyttää ääneen mitä mieltä olen jostain. Esimerkiksi nämä pms-oireet on asia josta oon liiankin kärkkäästi joskus sanonut.

Mutta voisinko puolustaa itteäni niin, että kun ei ole asiaa kokenut, ei siihen tarvitse uskoa. Tai jos lieviin pms-oireisiin kuuluu ärtyneisyys, masentuneisuus ja itkuherkkyys, on se kaikilla? Tai mulla joka sunnuntai, ja muutenkin vaihdellen. En kalenterista ole kattonu päiviä kun elämä alkaa pakottaa. Että siis eikö nää ole ihan normaaleja tuntemuksia?
Sitten on tietty fyysiset oireet. Terveyskirjastosta:  "Fyysisiä oireita ovat rintojen arkuus, rintojen turpoaminen, yleinen turvotus ja päänsärky. Oirekuva voi vaihdella kierrosta toiseen."
Okei. 

Eikö sitten kaikki naiset kärsi näistä oireista? Ei tietenkään joka kuukausi oireet tunnu yhtä vahvoilta. Viikko sitten vilkasin kalenteria kun rinnat meni tosi kipeiksi. Jep. Tasan viikko ja pitäs uusi kierto alkaa. (n.26pv) Arat ja turvonneet rinnat. Pääkipua satunnaisesti. Kaikki itkettää ja kiukuttaa. 

Miksi tunnen nyt kaikki "oireet" selvästi? Ja ei, en tästä aiheesta ole koskaan googlettanut ennen tämän kirjoittamista. Vai voisinko olla raskaana?  Tietysti ajattelin parasta varautumatta pahimpaan. Tai no, ainahan sitä on varautunut. :)
Väistämättä tuli ajatus että alkuraskaus tän täytyy olla. 
Pyyhkiessä rusehtavaa, no sepäs se tietty olikin. Kokeilin heti rintoja, vieläkin arat. Tamponi sisään ja unten maille. Mutta mitä kummaa, vuoto loppui?! Tamponi jäi tyhjäksi, reunoilla vaan kuivunutta verta. Laitoin aamusta uuden jos ne nyt alkaakin pikkuhiljaa vaikka yleensä ryminällä. Ei mitään. Ei vuotoa. Eikä menkkakipujakaan ole näkynyt? 

Eipä kauaakaan mennyt kun ne sieltä alkoivat. Ensin olin pettynyt, sitten mieliala tasoittui tähän neutraaliin. Luin äskettäin vanhoja tekstejä. Osasta tuli siis ihan myötähäpeä itseä kohtaan?  Että kaikkea sitä ihminen kuvitteleekin. Tunnen itteni niin tyhmäksi. Ajattelinkin nyt kirjoittaa aina lyhkäsempiäkin ajatuksia ylös, ettei tuntemukset unohdu :) Katsotaan miten se toimii.





-C