Verikokeita toisensa jälkeen. Pelkään neuloja ja piikkejä kuollakseni. Tiedän että eihän se satu, mutta ajatuskin saa ahdistuksen pintaan. Pysyn tyynenä siihen asti kun pitäis paidan hiha vetää ylös ja asettaa käsi nojalle. Sitten valtaa pakokauhu. En halua nähdä neuloja, en niitä putkia enkä mitään siihen liittyvää. En kenenkään muun enkä omaa verta.
Viimeisin verikoe omassa terveyskeskuksessa oli pahin. Kävin kierron neljäntenä päivänä (piti mennä 3-5pv) antamassa verinäytteet. Ahdistus alkoi kun hoitaja otti kelakortin ja luki koodin siitä. "Oho, näitähän on monta!" Jep, mulla luki papereissa lääkärikielellä muutamia koodeja. Mutta että niitä oli sitäkin enemmän! Hrrrrr... Kirjoittaminenkin tuntuu jo pahalta vaikka tästä on jo pari viikkoa.
Hoitaja yritti rauhoitella mua ja selitti ihan omiaan. Näytin kuulemma siltä että kohta lähtee taju, tai niin hän jälkeenpäin sanoi. Oon varmaan ollu lakanan valkonen :D
"Kävitkö kesällä uimassa?" "Käytkö mielummin meri- vai järvivedessä?" "Oletko koskaan kokeillut uimahyppyjä?" Nää kysymykset muistan mutta vastauksista ei oo mitään käsitystä. Kai mä olin aika sekaisin. Kymmenen (10!!) purkkia se otti. Aika mateli. Yleensä noi näytteenotot menee nopsaa ohi mut tää vaan kesti ja kesti. Mua lohdutti ajatus ettei vähään aikaan täydy käydä verikokeissa. Siis ihan sama kuinka paljon tuolla alhaalla ronkitaan, kun en mitään nää eikä käytetä neuloja. (mun näkyvillä)
Ajattelin että verikokeet helpottaa ajanmyötä. Bullshit. Tuntuu että tää kammo vaan pahenee; varsinkin kun tää edellinen kesti niin tajuttoman kauan. Meen johonkin ihme sokkitilaan enkä muista ku pätkiä tapahtuneesta.
Follikkeliultra olikin sit ihan eri juttu. Mulla oli aamuaika Naistenklinikalle ja se menikin nopsasti. Sisään ja ulos meiningillä. Vasenta munasarjaa oli vaikea katsoa, ja lääkäri joutui painamaan kovempaa. Ihan siedettävää kyllä, ei mulla näistä traumoja tuu.. Ainakaan vielä.
Olin tuolla kiertopäivänä 12. Lääkäri ultrasi ja sanoi ilmoittavansa lopuksi tuomion. Hoitsu jutteli ja kyseli muuta siinä samalla. Munarakkuloissa ei näkynyt kummallakaan puolella "kypsyvää" rakkulaa. Eli käytännössä olin itse oikeassa siitä etten ovuloi ollenkaan. Lääkärikin sanoi että syy taitaakin olla siinä ettei yksikään rakkulaa kypsy tarpeeksi isoksi. Kai jo menneen ovulaation olisi huomannut? Ja kai se siitä olisi sanonut. Jos tämä on vika, tiedän että siihen riittää pelkkä hormonilääkitys. Toivon, että se onkin niin!
Sitten määrättiinkin Taas verikokeet, vaikka lääkäri sanoi ettei siitä todennäköisesti mitään nää.
Ehkä mä nyt yhet kestän taas kun kerään vähän rohkeutta. Progesteroni katotaan vielä.
Niin ja mies ens viikolla lupasi viedä oman näytteensä kun on lomalla.
Homma etenee hitaasti mutta varmasti! :)
-C
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti