Harhaa

Apteekista ostettu Elivo- merkkinen raskaustesti. Ohjeen mukaan tehty. Kontrolliviiva on vaaleampi kuin testiviiva. (?!) mitä se tarkoittaa?
Testasin vappuaattona seitsemän aikaan aamulla ennen töihin lähtöä. Tein testin, kävin tupakalla ja palasin tuijottamaan tota.
Yritin googlata miksi kontrolliviiva jää hailakammaksi. Jossain luki että viallinen tulos, ja ton testin paketissa luki ettei viivojen tummuuksilla ole merkitystä.

Eilinen työpäivä meni ihan huurussa, en muista siitä lähes mitään. Kotiin päästyä oli pakko tehdä toinen paketissa ollut testi. Sama tulos. Vein sen miehelle. Hän kysyi mitä se meinaa. Sanoin olevani raskaana. Ihan totta, ei mikään vitsi.

No meni mun vappusuunnitelmat uusiksi ja lähdinkin kaverin kanssa lastenvahdiksi kolmelle pikkuselle. Tiedän että olin koko illan poissaoleva, vaikka olinkin läsnä yhteisissä leikeissä ja tekemisissä.

Tää on todella outo fiilis.
En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa, koska en saanut mieheltä sellaista reaktiota mitä oisin toivonut. Teen varmaan vielä muutaman digitaalisen testin ja odottelen pari päivää. Vahvasti sellainen tunne että tästä ei lasta tule? En osaa selittää mutta todella oudon varma fiilis että on tuulimuna tai kohdunulkoinen tjsp.


-C

Twenty something

Olen iloinen. Mies sai vakkarityön tän pikkukeikan jälkeen. Tai oikeestaan sen paikan pomo suositteli miestä naapurifirmaan samantyyppisen työhön. Mies soitti ja sai työn.
Aikamoinen pulla on miehellä aina. Asiat menee ja  järjestyy aivan kuten hän haluaa.

Mä oon aika masentunut. En odota edes viikonloppuja, ne taitaa eniten ahdistaa. Voisin olla vaan töissä kokoajan. Fakta on se, että ihmisten kanssa työskennellessäni ajatukset pysyy hyvin kasassa. Sittenku tuun kotiin meen sellaseen koomaan eikä mikään oikeen kiinnosta. Teen ruuan ja sit löhöön. Sit nukkumaan ja uus päivä voi alkaa. Aamulla oon yleensä hyvällä tuulella, käyn salilla ja meen töihin. Hyvällä tuulella oon siihen asti kun lähden kotiin. Tätä päivästä toiseen..

Kirjottelin taas kauan sitten nuo aiemmat ja taas mieli on sekaisin. Tänään kp 33. Ei kuukautisia. Rinnat todella kipeät. Eipä muita oireita tai sitten kuvittelen vaan sellaisia.
Odotan että ne nyt alkaisi! Ärsyttää.. Tiedän ettei tää kroppa toimi ihan ittekseenkään yhtäkkiä vuosien jälkeen. Vappukin tulee ihan just että voisivat nyt vaan tulla jo.

Voi että tätä.




-C

Dream nineteen

Unelmoin. Mä unelmoin "paremmasta" elämästä. Vaikka kaikki on näennäisesti hyvin, on ajatukset niin eri levelillä ulkoisen habituksen kanssa. En tiiä onko se itsekkyyttä että halutaan asioita. Kehitysmaissa on asiat todella huonosti, ja täällä mä istun sohvalla ja Haluan lapsen. What?

Elämässä pitää olla tavoitteita. Odotan vaan että sellainen tavoite ilmestyisi myös duunirintamalla. Kysyin mieheltä missä hän näkee meidät viiden vuoden päästä.
Vastaukset:
-lapsi tai kaksi
-oma kämppä
-molemmilla hyvät vakituiset työpaikat
-riittävä toimeentulo
-parempi fyysinen kunto ja terveys

Täytyy olla iloinen ja onnellinen siitä että ajatellaan oikeesti samalla tavalla ja tavoitellaan samoja asioita. Nyt tietenkin tärkeimpänä miehen täytyy saada koulu/duunirintamalla asiat kuntoon.
Alkaa ehkä pikkuhiljaa asiat järjestyä. Mies menee maanantaina töihin. Väliaikaisesti sai sellaisen duunin että tulee eri mittaisia keikkoja, pari päivää tai pari kuukautta.
Ei mun tuloilla tosiaan elätetä edes kahta ihmistä. Tää johtuu tasan siitä että vuokraan, laskuihin ja alkoholiin menee rahaa. Eikä syödä makaronilaatikkoa. Tiedostan että haluan itsekin syödä vähän vaihtelevampaa "parempaa" ruokaa. Rakastan liikaa rasvaisia ruokia. Money, money, money..

Kaks kuukautta on tultu käytyä kuntosalilla 1-4 kertaa viikossa. Syön samalla tavalla kuin aiemmin, joten sitä pitäs fiksailla vielä. Tuloksia, no, niitä ei kyllä ole. En huomaa mitään eroa missään! Kovempaa treeniä ja terveellisempää ruokaa. En lannistu tästä kyllä varmasti jotain on tapahduttava kun aiemmin ei tullut liikuttua kun sohvalta jääkaapille. Haluan kiloja pois, mutta se onkin luultua hankalampaa. :(
Jos kroppa alkaa toimia kun kilot lähtisi! En (vielä) ole sairaalloisen lihava tai sinne päinkään, mutta on ylimääräistä tullut vuosien varrella. Oon 171cm ja massaa.. ~83kiloa.. Paino vaihtelee 81-85 kilon välillä. Semmoinen 15 kiloa voisin heti lahjoittaa jollekin. Sitä vaan ihmettelen, että lääkärit ovat sanoneet ovuloimattomuuden johtuvan painosta, mutta kyllä tätäkin isommat ovuloi ihan normaalisti?


-C

Eighteen. 10 Thoughts

Juttuja elämästä.



1. Yöpöydälläni on aina oltava nenäliina sekä vesipullo. Viimeisenä asiana ennen nukkumaanmenoa otan pari kulausta vettä.
2. Kun menen vessaan, sylkäisen vessanpönttöön ensin. Sama kuin pesen kädet tai nään edes vettä. Jotenkin olen ehdollistanut sylkirauhaset niin että syljen eritys lisääntyy kun nään vettä. Pakko vaan sylkäistä.
3. Työhöni kuuluu se, että myy itseään eli näyttää hyvältä. En kuitenkaan ole kiinnostunut siitä miltä näytän töissä, vaan laitan itseäni enemmän vapaa-aikana.
4. Rakastan leipomista. Teen sekä suolaisia että makeita herkkuja, mutta en välitä makeasta itse ollenkaan.
5. Nenäni aavistaa alkavat kuukautiset, ja alkaa vuotaa verta pari päivää ennen niitä! Ei toki aina.
6. Näin pienenä kauhuelokuvan, jossa paksu piikki tungettiin naisen kaulaan. Tästä jäi neula- ja piikkikammo. Edes tän kirjoittaminen kauhistuttaa.
7. Olen useasti nähnyt hypnokogisen hallusinaation, eli jotenkin alitajunta kuvittelee tilanteen ennenkuin se tapahtuu, mutta tilanne ei menekään niin kuin olen tässä valvetilassa asian nähnyt. Vaikea selittää, mutta en usko mihinkään epäluonnolliseen. Tämä ei ole siis. Jotenkin mun aivot lagaa yllättävän usein :D
8. Ahdistun perjantaisin jos mies lähtee ulos ja jään yksin kotiin. Parin tunnin sisällä ahdistus muuttuu helpotukseksi ja huomaan tykkääväni yksinolosta. (voi esim. selailla blogit ja kirjoitella omia ajatuksia ihan rauhassa..)
9. Olen tarkka rahoistani. Tykkään matematiikasta. Töissä luullaankin että oon jotenkin matemaattisesti lahjakas, ja joudun usein laskea mitä omituisempia juttuja. Ja välillä en kyllä yhtään tajua koska oon hyvä plus- ja miinuslaskuissa.
10. Haluaisin kirjoittaa blogiin aina kun tulee sellainen fiilis. Aina kun tulee outoja tuntemuksia. En uskalla koska voin tehdä tätä vain yksin ollessani ettei mies tai kukaan muukaan saa tietää. Pelottaa ajatus jos joku joskus löytäisi typerät säälittävät kirjoitukset, joissa oon kärjistänyt asiat. Ja välillä tuntuu siltä että keksin juttuja. Eli suomensi sanottuna en oo varma enää mikä on ollut totta ja mikä ei.

Seventeenth section

Voiko ihminen olla näin katkera kuin minä? Äääääääää.
Pystynkö koskaan iloitsemaan muiden puolesta kun kyse on lapsista. Sain kuulla (tai oikeestaan nähdä Facebookissa) uudesta vauvauutisesta. Meni taas plasmat ihan sekaisin. Mietin, kuinka tämä pariskunta valittaa ettei koskaan ole rahaa. Mies jäi työttömäksi syksyllä. Nyt heillä on niin tiukkaa. Ai että vastaus kaikkeen onkin sitten vauva? Hmm.. Tämä pari on ollut yhdessäkin vasta hiukan yli vuoden.  Kaikkea negatiivista liikkuu päässä. "Ei tuu kestämään suhde" en voi tietenkään sanoa ääneen mutta oon niin kateellinen. Huoh.
Päätin olla tykkäämättä ultrakuvasta facebookissa. Enkä onnittele. Ehkä ne 125 tykkäystä ja kasa onnitteluja riittää. Nyt tiedän sen etten tahdo kuuteen kuukauteen nähdä tätä pariskuntaa. En sitä mahaa, enkä kuulla tulevista ostoista ja onnellisuudesta. Kylmääkö? Juu. Ei jaksa ja kestä katella sellaista mitä ei itse voi saada. Asia josta aina joku jaksaa kysyä, mutta en uskalla vastata suoraan. En voi kertoa kenellekään. "Ei me vielä hankita lapsia." End of story.

Noh, iloisempiien asioihin. Saatiin töihin joulukuussa lappusia, joilla saisi kauppakeskuksen kuntosalille kaksi viikkoa ilmaista treeniaikaa. Vilkasin lappua alussa, mutta innostuttiin sitten kahden työkaverin kanssa jutustelemaan asiasta enemmän. Meilläkin osa työntekijöistä on barbienukkeja, laihoja ja kauniita. Taitaa olla viitisen vuotta siitä kun lopetin salilla käymisen. Siitä onkin sit tullut parikyt kiloa. Mutta mutta, haettiin ilmaiskortit ja voi juku kun tekeekin hyvää hikoilla kunnolla. Ja vielä on siihen on seuraa! Eivätkä nääkään onneks ole keijukaisia :)  Ruokavalio on mikä on edelleen. Ihan ok, turhan paljon hiilareita varmasti. Vettä juon 3 litraa päivässä. Apua miten rankkaa se onkaan.. Saa juosta vessassa kokoajan. Tuntuu siltä että aineenvaihdunta ei ole enää niin hidasta. Katotaan jos tää kroppa lähtis jotenkin luonnollisesti toimimaan (..ovulaatio) ihan painonpudotuksella ja kiinteytymisellä. Uskon että mielikin paranee siinä samassa.

Joku taitaa olla kyllä ruokavaliossa pielessä kun pierettää niin paljon? :D siis kauheeta, tuntuu että kotonakin kun joutuu pidättelemään kiristää se hermoja. Musta on tullut kiukkusempi selkeesti.



-C

Screen sixteen

Katson videota kuolleesta haista, kyyneleet tulee silmiin. Katson Son's of anarchya, sama juttu. Työkaveri tuo ekaa kertaa neljä vuotiaan poikansa töissä käymään, ja sama.
Aina kun joku sanoo olevansa hieman herkällä tai itkuisella tuulella koska kuukautiset ovat alkamassa, naurahdan. Tai..tein niin. Jos tunnen hyvin henkilön, saatan töksäyttää ääneen mitä mieltä olen jostain. Esimerkiksi nämä pms-oireet on asia josta oon liiankin kärkkäästi joskus sanonut.

Mutta voisinko puolustaa itteäni niin, että kun ei ole asiaa kokenut, ei siihen tarvitse uskoa. Tai jos lieviin pms-oireisiin kuuluu ärtyneisyys, masentuneisuus ja itkuherkkyys, on se kaikilla? Tai mulla joka sunnuntai, ja muutenkin vaihdellen. En kalenterista ole kattonu päiviä kun elämä alkaa pakottaa. Että siis eikö nää ole ihan normaaleja tuntemuksia?
Sitten on tietty fyysiset oireet. Terveyskirjastosta:  "Fyysisiä oireita ovat rintojen arkuus, rintojen turpoaminen, yleinen turvotus ja päänsärky. Oirekuva voi vaihdella kierrosta toiseen."
Okei. 

Eikö sitten kaikki naiset kärsi näistä oireista? Ei tietenkään joka kuukausi oireet tunnu yhtä vahvoilta. Viikko sitten vilkasin kalenteria kun rinnat meni tosi kipeiksi. Jep. Tasan viikko ja pitäs uusi kierto alkaa. (n.26pv) Arat ja turvonneet rinnat. Pääkipua satunnaisesti. Kaikki itkettää ja kiukuttaa. 

Miksi tunnen nyt kaikki "oireet" selvästi? Ja ei, en tästä aiheesta ole koskaan googlettanut ennen tämän kirjoittamista. Vai voisinko olla raskaana?  Tietysti ajattelin parasta varautumatta pahimpaan. Tai no, ainahan sitä on varautunut. :)
Väistämättä tuli ajatus että alkuraskaus tän täytyy olla. 
Pyyhkiessä rusehtavaa, no sepäs se tietty olikin. Kokeilin heti rintoja, vieläkin arat. Tamponi sisään ja unten maille. Mutta mitä kummaa, vuoto loppui?! Tamponi jäi tyhjäksi, reunoilla vaan kuivunutta verta. Laitoin aamusta uuden jos ne nyt alkaakin pikkuhiljaa vaikka yleensä ryminällä. Ei mitään. Ei vuotoa. Eikä menkkakipujakaan ole näkynyt? 

Eipä kauaakaan mennyt kun ne sieltä alkoivat. Ensin olin pettynyt, sitten mieliala tasoittui tähän neutraaliin. Luin äskettäin vanhoja tekstejä. Osasta tuli siis ihan myötähäpeä itseä kohtaan?  Että kaikkea sitä ihminen kuvitteleekin. Tunnen itteni niin tyhmäksi. Ajattelinkin nyt kirjoittaa aina lyhkäsempiäkin ajatuksia ylös, ettei tuntemukset unohdu :) Katsotaan miten se toimii.





-C

Beat fifteen

Drunken thoughts: " Ei. Sain ahdistavan kommentin mieheltä. Ei lapsia. Ei mielellään vielä.  "Me ollaan vasta 23-vuotiaita" menee kuulemma koko elämä pilalle jos lapsia hankkii. Jos vielä kolmekymppisiksi asti odotellaan ja sitten mietitään uudestaan.
Nyt pitäisi nauttia elämästä! Juodaan siis joka vklp ja nähdään kavereita. Miksi? Oonko jotenkin pikkuvanha vai miks musta tuntuu siltä että tää on jo koettu. Oon juhlinut jo liikaakin elämässäni. Miehet tulee vaan niin myöhässä.  Mutta tää..aiemmin mainittu max. 25-v lasten hankintaan on nyt mielummin 30-v? Wot? Kuka ton pään on sekoittanut?
Pakko sanoa että mietin lähdenkö. Onko tää kaikki elämän arvoista. Odotanko viekö lähemmäs 10 vuotta eläen samaa arkea, vai lähdenkö? Pelkään kyllä etten koskaan ketään muuta löydä. "


Kyllä olikin helpottavaa kirjoittaa yks ilta humalassa. En nyt muista oliko se niin että tultiin ajoissa kotiin ja päätin selailla blogit läpi.  Mutta kuten huomaa, tosi syvälliset keskustelut miehen kanssa  ollut taas alkoholia nauttineena.
En tosiaan ole lähdössä. En osaa olla yksin. Tai ehkä osaisin, mutta luulen että meidän pitää kokea kaikki yhdessä. Huonot sekä hyvät jutut. En usko myöskään että mua koskaan kositaan, mutta tähänkin ajatukseen oon jo tottunut.

On tämä syksy tuonut muutoksia kerrakseen. Tällä hetkellä stressi on niin korkealla, etten osaa ajatellakaan kun kaikkea pahaa. Nyt jos koskaan olisi apua mun järjestelmällisyydestä, mutta ajatuskin jostain viiden vuoden suunnitelman tekemisestä ahdistaa?
Mies lopetti töissä ja lähti opiskelemaan uutta ammattia. Eli suoraan sanottuna kaikki tuttu ja turvallinen muuttui. Raha tietenkin päällimmäisenä mielessä. En oo pitänyt itseäni koskaan erityisen materialistisena, mutta mikä kumma siinä on, kun pitäisi laskea kaikki tarkkaan, tekee mieli ostaa uusia huonekaluja ja muita sisutushärpäkkeitä? Tekeekö raha onnelliseksi? Aivan varmasti. Tai ainakin ilman rahaa oleminen tekee onnettomaksi.

Pari kuukautta tässä menee varmaan totutteluun, että minä maksan aivan kaiken. Ostoslistan teen valmiiksi ja niiden mukaan toimitaan. Onko mun elämä niin tylsää, että siihen kuuluu vaan työ, kauppareissut, ruuanlaitto, sohvalla löhöily ja nukkumaan meno? Samaa päivästä toiseen?
Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja nähdä ystäviä sekä perhettä enemmän. Olen liiankin matemaattinen ihminen, ja laskelmoin kuukauden budjetin etukäteen. Silti kokoajan ahdistaa! En tiiä onks se tää syksy vai uusi tilanne, mutta nyt tuntuu että täytyy järjestää elämä uuteen kondikseen. Pohjalta noustaan voittajina.

Tuo alkulässytys nyt jotakuinkin pitää paikkaansa. Nyt otetaan iisisti, opetellaan uuteen elämäntilanteeseen ja mietitään uudestaan kun tilanne rauhoittuu. Lapsen haluamme, mutta se ei näytä istuvan tähän tilanteeseen :/
Ihana viiltävä uutinen taas kaveripariskunnasta jotka odottavat esikoistaan..kesällä kun tää nainen vielä sanoi ettei ehkä koskaan halua lapsia.. Juup.



-C