inscription fourteen

Verikokeita toisensa jälkeen. Pelkään neuloja ja piikkejä kuollakseni. Tiedän että eihän se satu, mutta ajatuskin saa ahdistuksen pintaan. Pysyn tyynenä siihen asti kun pitäis paidan hiha vetää ylös ja asettaa käsi nojalle. Sitten valtaa pakokauhu. En halua nähdä neuloja, en niitä putkia enkä mitään siihen liittyvää. En kenenkään muun enkä omaa verta.

Viimeisin verikoe omassa terveyskeskuksessa oli pahin. Kävin kierron neljäntenä päivänä (piti mennä 3-5pv) antamassa verinäytteet. Ahdistus alkoi kun hoitaja otti kelakortin ja luki koodin siitä. "Oho, näitähän on monta!" Jep, mulla luki papereissa lääkärikielellä muutamia koodeja. Mutta että niitä oli sitäkin enemmän! Hrrrrr... Kirjoittaminenkin tuntuu jo pahalta vaikka tästä on jo pari viikkoa.
Hoitaja yritti rauhoitella mua ja selitti ihan omiaan. Näytin kuulemma siltä että kohta lähtee taju, tai niin hän jälkeenpäin sanoi. Oon varmaan ollu lakanan valkonen :D
"Kävitkö kesällä uimassa?" "Käytkö mielummin meri- vai järvivedessä?" "Oletko koskaan kokeillut uimahyppyjä?" Nää kysymykset muistan mutta vastauksista ei oo mitään käsitystä. Kai mä olin aika sekaisin.  Kymmenen (10!!) purkkia se otti. Aika mateli. Yleensä noi näytteenotot menee nopsaa ohi mut tää vaan kesti ja kesti. Mua lohdutti ajatus ettei vähään aikaan täydy käydä verikokeissa. Siis ihan sama kuinka paljon tuolla alhaalla ronkitaan, kun en mitään nää eikä käytetä neuloja. (mun näkyvillä)

Ajattelin että verikokeet helpottaa ajanmyötä. Bullshit. Tuntuu että tää kammo vaan pahenee; varsinkin kun tää edellinen kesti niin tajuttoman kauan. Meen johonkin ihme sokkitilaan enkä muista ku pätkiä tapahtuneesta.
Follikkeliultra olikin sit ihan eri juttu. Mulla oli aamuaika Naistenklinikalle ja se menikin nopsasti. Sisään ja ulos meiningillä. Vasenta munasarjaa oli vaikea katsoa, ja lääkäri joutui painamaan kovempaa. Ihan siedettävää kyllä, ei mulla näistä traumoja tuu.. Ainakaan vielä.
Olin tuolla kiertopäivänä 12. Lääkäri ultrasi ja sanoi ilmoittavansa lopuksi tuomion. Hoitsu jutteli ja kyseli muuta siinä samalla.  Munarakkuloissa ei näkynyt kummallakaan puolella "kypsyvää" rakkulaa. Eli käytännössä olin itse oikeassa siitä etten ovuloi ollenkaan. Lääkärikin sanoi että syy taitaakin olla siinä ettei yksikään rakkulaa kypsy tarpeeksi isoksi. Kai jo menneen ovulaation olisi huomannut? Ja kai se siitä olisi sanonut. Jos tämä on vika, tiedän että siihen riittää pelkkä hormonilääkitys. Toivon, että se onkin niin!

Sitten määrättiinkin Taas verikokeet, vaikka lääkäri sanoi ettei siitä todennäköisesti mitään nää.
Ehkä mä nyt yhet kestän taas kun kerään vähän rohkeutta. Progesteroni katotaan vielä.
Niin ja mies ens viikolla lupasi viedä oman näytteensä kun on lomalla.

Homma etenee hitaasti mutta varmasti! :)


-C

Step thirteen

Mitä sitä nyt valehtelemaan. Aloin kirjoittaa, kun halusin mun tunteet ja ajatukset ylös, niin että voisin niitä jälkeenpäin lukea. Tunteet kuitenkin unohtuu menneisyydestä. Luin vanhoja postauksiani, ja tajusin että valehtelen itselleni. Mä oon kuitenkin yksin tuntemuksieni kanssa. Mies ei osaa keskustella asioista aikuisena ihmisenä.
Kohta kolme vuotta vierähtänyt ehkäisyn lopettamisesta. Vakavasti ei kuitenkaan puhuta asioista. Sen  mies on sanonut että pelkää ylikaiken vian olevan hänessä. Kuitenkin on vitun vaikea lähteä mun kanssa pariskuntana ratkomaan ongelmaa. "Ehkä viiden vuoden päästä oon valmis lapsettomuustutkimuksiin." Viiden vuoden? Mitä vittua.

Mun tekee meil itkeä joka päivä. Olin aiemmin iloinen ja hyväntuulinen kokoajan. Nykyään töissä oon pakostakin pirteä, mutta todellisuus muuttuu heti kun istun autoon. Mies hakee mut töistä päivittäin. Sit mä mökötän. Harvemmin oon hyvällä tuulella. Yksin ollessa selailen netistä ties mitä. Toki tähän tunnevammainen liittyy sekin, että oon lihonnut about viidessä vuodessa ainakin 25kiloa. Ennen olin ihan normaali, ehkä hoikkakin. Toinen huoli on raha. Käydään kaupassa ruokaostoksilla joka ikinen päivä. Oikeestaan kaikki raha mikä tulee, menee ruokaan. Toisilla menee se 200€ kuussa ruokaan, mulla luku on varmaan 800€..ellei enemmänkin.

Mietin meidän arkeamme johon haluaisin muutosta. Sen kolmannen pitämään mut kiireisenä. Syyn olla makaamatta sohvalla kokoajan. Elämänilon takaisin. Tiedän, että mun masentuneisuus pilaa pian meidän suhteen.

Tänään meidän elämässä alkoi uusi jakso. Olen varma siitä. Oltiin Naistenklinikalla lapsettomuushoitojen ensi käynnillä. Tyylikkäästi myöhässä aamulla juostiin paikalle esitietolomakkeet täytettyinä. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Mut otettiin ihan tosissaan. Tää tuntuu nyt paljon todellisemmalta vaikka mitään konkreettista ei vielä ole tapahtunut.

Lääkäri oli kiinnostunut meidän tilanteesta, ja siitä kuinka ei aiemmin hoitoihin olla uskallettu. Siinähän on mies syynä. Tällä kertaa ei jauhettu ylipainosta pelkästään, vaan mainittiin vaan että liikkua saisi enemmän. Oli paino sen viisi kiloa onneksi pudonnut :)
Ensin käytiin miehen täyttämä lomake läpi. Hänellä kaikki ok. Multa katsottiin kohdun asento ja liikkuvuus sekä munasarjoja sen verran mitä sillä ultrauslaitteella nähtiin. Vasen oli ilmeisesti lähellä tai kiinni kohdussa? Hmm, mutta ei se kai mitään merkannut. Mies lähti verikokeisiin ja sai kotiin mukaan siemennestepurkin. Sen hän saa itse hoitaa sinne, kun ei lämmennyt ajatukselle heti runkkauksesta. Eipä ollut mun papereissa kummempia moittimisia, perusterveitä kun molemmat ollaan. Seuraavaan kiertoon sain ohjeen varata verikoeajan päiville 3-5, ja follikkeliultra päiville 10-12. Sitten katsotaan jatkoa. En malta odottaa! Vaikka kammoan verikokeita ja neuloja olisin voinut vaikka heti antaa näytteet!

Ensimmäinen askel kohti tulevaisuutta on nyt otettu. <3

Twelfth truth

Lastenhoitokeikka. Apua.
Oltiin sovittu ystävän kanssa että otetaan pikkuinen (8kk) hoitoon kun hän menee töihin. Siis vitsit että mies puhui innoissaan edellisenä päivänä kaikille että vauva tulee hoitoon. Aamusta hieman ennen ysiä ystävä toi vauvelin tavaroineen meille. Ollaan näillä helteillä muutettu olohuoneeseen, eli patja keskellä olkkarin lattiaa.  Siihen vaan toinen köllöttelemään nukkuvan miehen viekkuun.
Ekat puolisen tuntia meni hyvin, lelut kiinnosti ja vähän nauratti. Sitten se alkoi.

Huuto. Siis silmät vedessä toinen alkoi huutamaan ja vain syli kelpasi. Paikallaan ei voinut tietenkään istua vaan piti kävellä kämppää edestakaisin. Vilkaisin kelloa, 9.45. Pieni hiki nousi pintaan. Syli ei kelvannut enää. Eikä makuualusta. Kurkkusuorana toinen alkoi huutamaan. Laskin pienen miehen viereen joka luonnollisesti heräsi kovaan ääneen. "Mä yritän nukkua"
Totesin että se ei nyt onnistu, meidän piti molempien katsoa lasta. Maitoa, maitoa ja maitoa. Ei nyt mitään suunnatonta määrää, mutta kuitenkin. Jospa itku loppuisi. Katsoin vaipan, otin vaatteet pois (sisällä on niin pirun kuuma!) , juotin vettä välissä. Ei mitään apua. Kävelin kämppää ympäri vauvan kanssa. Vilkasin kelloa, 10.30.
Tunti siinä meni, ei auttanut maitokaan nukutukseen. Toinen oli ihan näkyvästi niin väsy ettei tuttia jaksanut imeä. Istuin patjalla nojaten sohvaan jalat hieman koukussa ja otin vauvan selällään syliini. Jaloilla hytkyttelin kehoani. Itku alkoi laimeta. 10.40 rauha maassa. Siirsin pienen varovaisesti makuualustalle.

Tässä välissä mentiin hermoröökille.
40 minuuttia myöhemmin vauveli heräsi. Varmaan puoli tuntia oli iloinen ja pirteä. Sittenpä huuto alkoi taas. No, ei se mitään, kello olikin jo 12 ja toisella oli ruoka-aika.. Hyvin meni syöttö. Vaipanvaihto, leikkiä,  maitoa. Ruuan jälkeen oli kaikki paremmin, mutta oli ollut tosiaan hieman hektisempi aamu kun mihin ollaan totuttu :D kirjoitin ton alkuosion päikkäreiden aikaan kun vielä kaikki tuntui niin vaikealta. Nyt hieman myöhemmin naurattaa vaan. Ei me mitään osattu lasta katsoa. Toisaalta oli kiva, kun ei ketään ollut neuvomassa mitä pitäisi tehdä.

Yleensä tämä samainen vauva on erittäin iloinen ja veikeä. Meille sattui vaan huono päivä. Helpottaa tieto, että ehkä ens kerralla hän on helpompi. Mietinkin, että sitten joskus oman vauvan kanssa oppii vauvan tavat ihan erilailla. Tai, siis, ei ainakaan pelota että en pärjäisi? Vaikka tässä hoitokeikassa olikin mutkia matkassa. Luotto omaan itseeni sekä mieheen, on kova :)

Välillä, tai just nyt tuntuu siltä että ei jaksa enää. Mietin elämäntarkoitusta. Mietin menneisyyttä ja tulevaa. Nykyisyys on vaan harhakuvaa. Eletään päivästä toiseen samassa tylsässä rutiinissa, joka rikkoutuu liiankin usein perjantaisin kun jään yksin kotiin ja mies lähtee viihteelle. Yksin saa ajatella liikaa asioita. Tekee pahaa olla yksin. Kohta on taas viikon loma, vois vaikka lähteä lämpöön johonkin kauas tästä arjesta.



-C

Matter eleven

Eipä vähään aikaan ole mikään kappale ahdistanut näin. En usko olevani ainoa tämän biisin kanssa. Siis Mitä? Mitä nämä sanat on olevinaan! Tykkään laulaa mukana mutta tätä en varmasti laula. Tulee itku.
Happoradio - Vakava nainen

" Onhan mun saatana saatava lapsi

kaikki muu on kohinaa.

Sinä olet mutkaton tasainen tie,
sinä olet pastellisävyinen mies.
Mä vakava nainen
oon järkevän lainen
enkä mä kiihkoa kaipaa. " 

Asiasta kukkaruukkuun. Ihana loma. Oon lepäillyt mökillä kaikessa rauhassa, mökkeillyt toisaalla kavereiden kanssa, käväissyt Virossa, relannut, hengaillut. Vielä olis reissu Espoon kaupungin saareen telttailemaan ja oonkin jo valmis takas töihin. Ihanaa olla lomalla, mutta kyllä sitä pitkästyy kaikkeen. Maanantaina näkee taas työkavereita ja pääsee takas arkeen kiinni. On tässä loman aikana tullu otettua alkoholia ihan urakalla, ruokaa tullut tehtyä vaan muutaman kerran. Muuten onkin sit syöty ulkona. Jep. Useesti myös mäkkärissä.
Alkoholin suurkulutus saa nyt luvan loppua..tai siis viikonlopun jälkeen..

Ystävä oli tänään kyläilemässä ja totesi ettei sitä lomalla saa stressata. Totta!
En ole ajatellut lapsia nyt pariin viikkoon ja täytyy sanoa että on sielu levännyt. Vilkaisin nyt ekaa kertaa kalenteriin, jippii; vielä olisi viikko ilman menkkoja.

Ihana kesä.
Ihana stressittömyys.
Ihana vaan olla. 

<3


-C

Subject ten

Voiko surullisuuten kuolla? Miksen osaa ajatella enää hyviä asioita lainkaan? Kaikki paha vaan valtaa mielen päivästä toiseen. Samat ajatukset pyörii päässä aamusta iltaan. Osaako sitä ihminen ottaa rennosti enää ollenkaan?
Varmaan yli viikon ajan ovat rinnat olleet todella kipeät. Nännit "jöpöttää"  kokoajan ja kosketusarkuutta koko rinnan alueella. Tällaisesta pitää Taaaaas päästää mielikuvitus valloilleen! Miksi! Mitä mäkin kuvittelen, että kaks js puol vuotta ehkäisyn lopettamisen jälkeen yhtäkkiä raskautuisin. Jep in my dreams. .
Pyyhkeissä tuli verta kp24. Eivät kuitenkaan alkaneet samana päivänä vaan antoivat odottaa vielä pari päivää. Mut joo.

Sain varattua ajan yksityiselle, mutta ei se käynti hyödyttänyt lähes ollenkaan.  Niillä oli alkeelliset ultrauslaitteet, joilla näki vain pintapuolisesti ettei myoomia tai muita ole. Eli kaikki ok, edelleen. Salaa toivoin että olis jotain pahaa löytynyt kertaheitolla ettei tarvitsisi käydä miljoonia testejä. Suuri wake-up call kuitenkin tapahtui. Minä olen lihava. Kuulin sanan 'ylipaino' ainakin kymmenen kertaa käynnin aikana. Kävin vaa'alla vastaanotolla, ja järkytyin itsekin. Puolessa vuodessa paino on noussut lähemmäs 10kiloa. Olen toki ostanut hieman väljempiä vaatteita, mutta en ole ajatellut asiaa sen tarkemmin. Syödään miehen kanssa kotiruokaa kuusi päivää viikossa, kerran roskaruokaa. Sekin on jo liikaa. Pitää skarppaa.

Kaksivuorotyön takia en pysty tiettyyn säännölliseen aikaan liikkumaan joka päivä. Eihän se mikään tekosyy ole. Olin hoikka parikymppiseksi asti, joten mun on vaikea sulattaa ajatusta että kolmessa ja puolessa vuodessa oon pikkuhiljaa syönyt itseni lihavaksi. Laitoin miehelle viestin lääkärin jälkeen, johon sain ihanan vastauksen.. Oon hänelle täydellinen juuri tällaisena kuin olen. Hän rakastaa minua.

Lääkäri kuitenkin painotti, että syy ovuloimattomuuteni johtuu painosta. Hmm. Anteeksi, mutta kyllä reilusti lihavimmillakin näkee pieniä lapsia tai raskausmahoja. Tää on niin mua, mitään ei voi myöntää. Tie vie kesän jälkeen Naistenklinikalle. Gyne sanoi ettei kaksi ja puoli vuotta ei ole enää normaali pituus yritykselle tässä iässä. Tarkoittaen että olisi pitänyt jo raskautua. Eihän tässä onnistua voidakaan kun ei elimistö toimi normaalisti. Koska en ovuloi on vauva silkka mahdottomuus ilman apuja.


-C

Ninth thing

Pää lyö tyhjää. Monena iltana oon ajatuksissani kirjoittanut tunteistani, ja hassuista kömmähdyksistä. Selasin blogilistan läpi ja oon aivan takki auki.
Oon yrittänyt etsiä netistä tietoa voinko soittaa terveyskeskukseen ja kysyä tutkitaanko meidän tk:ssa ultraäänellä munasarjoja. Kai se selviää vaan soittamalla. Kaikki tieto netissä on hyvin ristiriitaista, voiko gynekologi määrätä clomifen-kuuria. En tosiaan edes tiedä olisiko se mulle sopiva. En kuitenkaan usko ovuloivani lainkaan, koska yhtä selkeää tai samanpaksuista viivaa en ole tässä kuussa, enkä koskaan aiemminkaan saanut aikaiseksi. Hyvin tietämätön olen siitä miten asiaa edes alettaisiin tutkimaan..

Onnistuin lisäämään kuvan! Kp 9 alkaen alhaalta. Selkein viiva tuli kp12. Mutta. Eikö seuraava viiva tulisi olla sitäkin tummempi, jos ovulaatio tapahtuisi. Jokainen testi on tehty illalla yhdeksän aikaan, aika tasan 24 tunnin välein siis.  Ja tyylikkäästi kynsilakalla maalailin reunan jotta pysyisin päivistä perillä :)
Hmm.

Kuulin äidiltäni, että mummiltani on aikoinaan leikattu endometrioosi. Hänellä on kaksi lasta. En uskaltanut udella sillä hetkellä milloinka leikkaus on tapahtunut.
En tiedä onko ihan hakuammuntaa, mutta luulen sairastavani endometrioosia tai PCOS:ää. Niissä on muutamat samantyyppiset oireet, joita itselläni on.
 -kovat kivut pari päivää ennen kuukautisia, mm.alavatsassa
- yhdyntäkipua (vain silloin tällöin, samaan aikaan kuukausittain)
-Epäsäännölliset kuukautiset (vuotohäiriöt, silloin tällöin.)  Nää muutamat ihme kierrot,  lyhyet sekä pitkät. Tiputteluvuotoa jopa viikko ennenkuin kuukautiset alkavat.
-AKNE!! Siis suurin muutos pillereiden jälkeen. Naama kukkii 24/7
-ylipaino (jep viitisen kiloa varmaan, en usko että johtuu muusta kuin omasta laiskuudesta)

Oon ajatellut aiemmin, että joo, on kivuliaat ja runsaat menkat, so what. Me ollaan kaikki erilaisia, enkä voi verrata kenenkään muun kipuihin tai verimääriin. Ohimennen töissä joku mainitsi ettei tarvitse kuin terveyssiteen pariksi päiväksi, eli aika olematon vuodon on oltava. Täällä kun hanat aukee, ei loppua näy pariin päivään! Kaks-kolme päivää vuodan parinkymmenen tamponin verran, sit rauhoittuu.
En koe että karvojen kasvu olisi mitenkään liiallista. Ajelen kainalot ja alapään ihan säännöllisesti, joten en tätä ole ajatellut sen tarkemmin. Marraskuussa viimeksi kävin gynellä. Normi tutkimus, papa ja verikoe. Haluaisin että munasarjat ultrattaisiin, kun ulkoisesti ei mitään merkkejä epänormaliudesta näkynyt. Jos gynekologi pystyisi määrätä clomit, että ovulaatio saataisiin aikaiseksi? Yksi vaihtoehto puhelun jälkeen on yksityinen gynekologi. Sinne siis jos ei tk:sta saa apua.

-C

Eight faith

Yllättävän vähän tietoa löytyy googlaamalla hedelmällisyystestin. En millään tahdo muistaa kuinka tuon testin löysin, mutta meni tilaukseen viime keskiviikkoiltana. Pettymys oli suuri kun paketti ei saapunutkaan perjantaina, vaikka toimituksen piti olla 1-2 päivää. Ens kierrossa sitten pääsen kokeilemaan. Hih, pieneksi lohdutukseksi tilasin läjän ovistikkuja.

Suora lainaus raskauskeijun sivulta: "Raskauskeijun hedelmällisyystestillä näet mahdollisuutesi tulla raskaaksi alkavassa kierrossa.Tee testi heti kierron alussa ja näe todennäköisyys tulla raskaaksi. Hedelmällisyystesti kertoo sinulle oletko hedelmällinen vai onko mahdollisesti esimerkiksi vaihdevuotesi jo alkaneet. Munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä kärsivä voi saada testillä myös positiivisen tuloksen. Tarkkaan testaukseen tarvitset molemmat paketin testit jotka tulee tehdä saman kierron aikana."

23-vuotiaana mulla ei pitäisi olla vaihdevuodet alkaneet, (:D) mutta kaipa minäkin voin tämän kerran kokeilla! Kiva jos tällä kotitestillä voisi monirakkulaoireyhtymän saada selville. Paketissa luki "testausiäksi" noin 30 vuotta.

"Testin negatiivinen tulos (yksi viiva) tarkoittaa hyvää mahdollisuutta tulla raskaaksi. Testin positiivinen tulos (kaksi viivaa) tarkoittaa mahdollisesti alkaneita vaihdevuosia. Mikäli tulos on ensimmäisessä testissä positiivinen, tulee se varmentaa ehdottomasti toisella testillä saman kierron aikana." Varsinaisesti testi on mitä ilmeisemmin tarkoitettu jo vaihdevuosia lähestyville lapsia yrittäville. Mitä jos saan testistä positiivisen tuloksen? Jos olenkin nyt ja aina ollutkin hedelmätön.

Löysin myös kotitestejä miehille. Mun mies ei varmaan suostuisi sellaista tekemään. Saa nähdä jos joskus kuitenkin sellaisenkin tilaan. Hintaa nuilla testeillä on vaan reilusti enemmän kuin naisten hedelmällisyyttä testaavilla. 5€ maksoi siis tämä uusin tilaukseni! (Plus tietty ovistikut siihen)
Olen pyöritellyt päässäni ajatusta siitä, että olenkin täysin hedelmätön. Mies ei ikinä jättäisi minua sen takia, vaikka lapsia haluaisikin. Olen osittain hyväksynyt sen, että meille ei tule lasta. Toki tässä ei olla missään testeissäkään vielä käyty.

Kappas, paketti saapui alkuviikosta kotiin. Pääsee vapun jälkeen tikuttelemaan ovista moneen kuukauteen :)


-C